Nuorten koiraleirillä

Tiistaina 1.7. alkoi Tervolassa nuorten koiraleiri. Kuulin leiristä edellisen viikon torstaina ja soitin heti, että olisiko mahdollisuutta päästä leirille, vaikka viimeinen ilmoittautumispäivä oli jo mennyt. Niin leiri sitten toteutui. Meitä leiriläisiä oli vain kolme, ja mie olin ainoa, jolla oli oma koira mukana. Leirillä koulutusosiosta vastasi eläintenkouluttaja Jessica Aschberg, näyttelyosiosta Minna-Mari Posti ja koirien ensiapu- sekä hierontaosiosta Katja Lindberg.

Lähdimme ajamaan kohti Tervolaa hyvissä ajoin, että ehdimme sinne kello 12, jolloin leiri alkoi. Leiripaikkana oli maatila, jonka ympärillä oli sopivasti paljon treenipeltoa ja hyvät lenkkipolut. Leirin alussa esittelimme itsemme ja sitten lähdettiin tutustumaan koiriin (ne joilla oli hoitokoirat lähinnä tutustuivat :) ja tekemään helppoja tottisharjoituksia. Sitten meillä oli teoriaa koiran perushoidosta ja ruokinnasta. Kävimme myös kolme yhteislenkkiä. Kovin pitkällä emme käyneet, koska ilma oli aika kuuma. Sain uuden vinkin hihnakäytöksen opettamiseen:  kun hihna kiristyy, odota, että koira kävelee muutaman askeleen taaksepäin, jolloin hihna löystyy. Jos koira ei tee sitä omatoimisesti, astu itse muutama askel taaksepäin. Olen itse odottanut aina kontaktia. Päivällisen aikana Minna-Mari hipsi piiloon, josta ceskoslovensy vlciak Sila kävi Minna-Marin jäljestämässä.  Sitten kaikille seitsemälle koiralle tehtiin iltajuotto, etteivät ne eläisi aivan koulutusnamien voimin, eli hieman Oscarin jauhelihaa muusattuna veteen. Beassi ei suostunut silloin sitä juomaan, mutta pitää kokeilla kotona uudestaan.  Illalla saunottiin ja laitettiin koirat häkkiin nukkumaan. Ensimmäisen yön Beassi oli vähän levoton, koska sisällä oli aika kuuma eikä Bea ole tottunut nukkumaan öitä häkissä.

Takana csv Sila valmistautuu jäljelle. Edessä csv Zisk ja takana leonberg Nalle.

                   

Sila

                  

                                               

Etsittävä löytyi pellosta :)

                           

Keskiviikkoaamuna käytimme koirat aamupissalla. Aamupalan jälkeen pakkasimme koirat autoon ja lähdimme Kätkävaaraan koiria uittamaan. Beassia vähän jännitti vieraassa autossa. Rannassa päästin Beassin irti muiden koirien joukkoon, ja erityisesti suomenlapikoira Konstin kanssa leikit sujuivat hyvin yhteen. Pari kertaa raahasin Beassin vähän syvemälle, jotta se joutui uimaan rantaan, mutta vapaaehtoisesti se ei niin syvälle mennyt, kahlaili vain. Sitten lähdimme kiertämään miniluontopolun. Oli kiva jolkotella pirtkospuita ison koiralauman kanssa. Jos yhdelle koiralle antoi namin, niin eiköhän muutama kateellinen tunkenut kuonosa namien ulottuville. Mitään sen suurempia kommelluksia lenkillä ei sattunut, mutta jouduimme kiskomaan suohon uponneen leonbergi Nallen ylös, koska koirarukka ei itse päässyt sieltä ponnistamaan. Laavulla paistoimme makkarat ja sen jälkeen lähdimme pois.

Lappalaistiimi :) Beassi, Konsti ja Koru

Nallle, Unni ja Bea

Mahatavaa puhelinlaatua = )

Leiripaikalla harjoiteltiin koiranhoitoa käytännössä eli putsattiin koirien korvia ja leikattiin kynsiä. Saimme myös opastusta koirien ensiavusta teoriassa. Koiranhoidon jälkeen oli jäljestyksen vuoro. Ensin pilkottiin lihapullat ja mentiin lyhytheinäselle pellolle. Joka askeleelle nami ja jäljelle tuli myös s-mutka. Alkuun laitettiin jälkikeppi ja vähän kauemmaksi siitä tallottiin alkuruutu. Loppupalkka erosi sillä tavalla, että loput lihapullanpalat laitettiin Piltti-purkin sisälle (rasia käy myös, kunhan se on kannellinen). Piltti-purkki laitettiin jäljen loppuun ja se purettiin koiran kanssa yhdessä ihmetellen sieltä kaadettiin namit maahan. Jälki oli noin 60m pitkä. Ilma oli tuulinen ja sateinen. Beassi jäljesti hyvin. Muutaman kerran se vilkaisi ihmisjoukkoa, mutta jatkoi ilman apua. Sain hyviä vinkkejä jäljen vaikeuttamiseen ja esim. esineiden ilmaisun opettamiseen. Beassin jäljeltä voi alkaa pikkuhiljaa vähentämään ruokaa ja pidentämään jälkeä ja mie voin antaa vähän enemmän hihnaa/liinaa sille kuitenkin edelleen sitä jarrutellen.

Illemalla kävimme koirien kanssa kävelyllä ja opettelimme kohdetyöskentelyn alkeita. Oli hauskaa seurata miten nopeasti koirat muka tajusivat asian, vaikka eivät olisikaan koskaan ennen treenanneet kohdetyöskentelyä. Kohteena toimi taas monikäyttöinen Piltti-purkki. Sitten vielä iltapissatus ja nukkumaan. Toisena yönä Beassi rauhoittui heti nukkumaan.

Koru

 Torstaina aloitettiin tietenkin aamupissatuksella. Sitten käytiin ensiapujuttuja käytännössa. Eli teimme koirille tassu- ja painesiteitä. Niiden tekemistä on hyvä harjoitella, jotta vamman satuessa osaa toimia. Sen jälkeen meillä oli näyttelyharjoituksia. Oli tosi mukavaa saada oikein hyviä vinkkejä koirien esittämiseen. Sain harjoitella kolmen lapinkoiran sekä Unni labbiksen esittämistä.

Lenkille lähdettiin sateen hieman laantuessa. Sieltä tultuamme, otimme koirilla tottista luoksetuloja, seisomista, maahanmenoa. Koirat olivat treenin aikana irti pellolla. Yhden kerran Beassi karkasi toisten koirien luo, mutta se häädettiin pois sateenvarjolla, ettei päässyt sinne tervehtimään. Toista kertaa se ei sitten sinne yrittänytkään. Sitten harjoiteltiin kohdetyöskentelyä. Tällä kertaa kohteena oli isompi alusta, jonka päälle koiran piti mennä. Päästiin jopa siihen vaiheeseen, että liitettiin toimintoon käskysana. Meillä oli alustana Beassin tassupyyhe.

Meille oli jo aiemmin luvattu mukava urakka: Nallen harjaaminen, mutta vasta viimeisenä iltana pääsimme sen toteuttamaan, koska Nalskun turkki ei ole mikään nopea kuivumaan. Itse olin sattumalta laittanut juuri sellaiset vaatteet, jotka suorastaan imevät itseensä pohjavillaa :). Olin harjaamisen jälkeen melkein yhtä karvainen kuin Nalle :).

Illalla vielä tassuteltiin koirien kera sateessa ja olihan ohjelmassa vielä makkaran ja vaahtokarkkien paistoa grillikodassa. Korttiakin oli aivan pakko pelata puoleenyöhön saakka :).

Viimeinen leiripäivä valkeni sateisena. Aamukäppäilyn jälkeen kokoonnuimme kuuntelemaan teoriaa hieronnasta ja koiran fysiologiasta. Kävimme lävitse perustietoja canicrossista eli koirajuoksusta ja lähdimme ulos kokeilemaan lajia käytännössa. Aluksi saimme kokeilla Katjan koiralla Snow:lla, jolla oli kyllä kokemusta vetämisestä, mutta ei canicrossista. Sitten otimme Beassin. Olen kyllä Pötsin kanssa juossut ennenkin, mutta silloin se on juossut vierellä tai ollut irti. Eli vetohommia ei oltu aiemmin tehty. Vedin juoksuvyön päälle ja Beassi sai lainaan vetovaljaat. (Pitäisi muuten hankkia Bealle kunnon vetovaljaat.) Beassi ei oikein alkanut vetää, joten Katja otti Beassin ja mie menin kauemmas houkuttimeksi. Sittenhän se lähti tulemaan.Toistimme sitä muutaman kerran. Vetotekniikka ei ollut mitään hienoa, mutta eihän sitä ensikertalaiselta voinut odottaakaan. Nyt pitää äkkiä hankkia varusteet ja alkaa reenaamaan, sillä minua kiinnostaisi jopa kisata lajin parissa. Molemmille huvää kuntoilua.

Sitten otettiin taas Nalle mallikappaleeksi, tällä kertaa hierontaan. Teimme Nallelle palauttavan hieronnan ja sain hieroa Nallen toisen puolen. Tätäkin pitää alkaa tekemään. Saa jumeja helpottumaan ja löytää koiran mahdolliset kipeät paikat.

Leirin päätteeksi meillä oli vielä loppukoe. Sitä ennen kävin pötsin kanssa pellolla treenaamassa. Siis se ei ole varmaan koskaan ollut noin hieno kuin se tuolla oli. Oispa joku ollu näkemässä! Loppukokeeseen sisältyi seuruuta, maahanmeno, seisominen, luoksetulo ja kohdetyöskentelyä. Ihan hyvin sujui.

Olipa kyllä mahtava leiri! Aivan liian nopeasti aika kului. En ois kyllä pari vuotta sitten uskonu, että mulla ois koira ja kaiken lisäksi, että oisin päässy noin mahtavalle leirille. Kaikki leiriläiset sai vielä palkinnoksi ruokasäkin ja muuta pientä koirahärpäkettä sekä muistitikun, johon oli koottuna leirillä läpikäytyjä asioita. Todella hyvä idea tuo muisitikku. Mulla tuli Beassin treenivihkoki täyteen juttuja leiriltä. Kiitos leirin järjestäjille ja koluttajille ja mukaville leiriläisille. Tervolan talvileiriä odotellessa =).

Kesätyttö

Unski-Bunski

Minä ja Nalle <3

Jäljellä

Tässä minä odotan, että se sanoo "jälki".

Sitten ruokaa alkaa löytyä maasta.

Minä ahkerasti jäljestän.

Mutta sitten keskittymiseni herpaantuu.

                                   

Sitten jatkan itse.

                                     

Loppupalkan jälkeen voin vähän posettaa.

Tottista, näyttely, aksaa, jälkeä...

No niin, nyt alkaa blogin herättely kuolleista. Kuten otsikkokin kertoo meille on ehtinyt tapahtua lyhyesssä ajassa paljon. Valitettavasti meikäläinen ei ole tänne ajoissa mitään ehtiny päivittää. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Jaarittelen tänne lyhyesti ja hieman pitemmästikin toukokuun puolivälin ja lopun sekä kesäkuun alun reenejä ja tapahtumia.

Lauantaina 17.5. oli meän kolmas kerta agin alkeiskurssia. Uutena esteenä meille oli kepit. Tehtimmä sillä tavalla, että mulla on palkkanamit kädessä ja ohjaan Beassin keppien läpi kehuen ja toistaen sanaa kepit. Ihan hyvin sujui :). Teimme myös mutkaputkia, jotka sujuivat tosi hyvin. Näinhän siinä kuulemma useimmiten käy, että aluksi koira ei uskalla mennä putkeen ollenkaan ja sitten, kun tajuaa, ettei putkea tarvi pelätä, koirasta tulee lähes putkihullu. Alla rata jota käytiin yksittäisten esteiden lisäksi.

Olen saanut kuvan jotenkin kääntymään väärinpäin. Käytiin rata molemmin päin. Aloitettiin hyppyesteeltä sitten putki, kepit, hyppy, jossa valssi, hyppy rengas jne. Palkkailin nameilla ainakin keppien valssin ja renkaan jälkeen. Oli tosi mukava treenata ja saatiin melkein yksityisopetusta, koska koirakoita oli minun ja Betskun lisäksi vain yksi. Sitten käytiin rata toisin päin; eli hyppy, hyppy, rengas, hyppy, takaakierto hypylle, kepit jne. Beassilla oli hieman vaikeaa mennä vauhdista renkaaseen, joten otetiin sitä  erityisesti. Takaakiertoa tehtiin aluksi Minnan avustamana. Mie ohjasin Beassin esteen taakse ja Minna oli siellä namien kanssa odottamassa. Tuota tehtiin muutama toisto. Koska se alkoi sujua hyvin, jätimme pois avustuksen. Yllättävän nopskaa Beassi nappasi ideasta kiinni.

Suoraan reenien jälkeen lähdimme ajamaan Ouluun kansainväliseen näyttelyyn. Yövyimme Oulussa, ja seuraavana aamuna lähdimme näyttelypaikalle. Olimme Äimäraution raviradalla, jossa näyttely järjestettiin, tuntia ennen lapinkoirien arvostelun alkua. Tuomarina oli Tapio Eerola. Beassi rauhoittui hyvin näytelyn vilinästä huolimatta. Hieman juoksenneltiin ja pönötettiin kehän laidalla. Noin parin tunnin odottelun jälkeen oli juniorinarttujen vuoro. Beassi sai H:n eli hyvän. Arvostelu ihan ok. Rotumääritelmään nähden Beassi on liian kevytrakenteinen ja sen korvat ja kuono ovat liian pitkät:). Oli hauska käydä noin suuressa näyttelyssä. Minulle ja Beassille ensimmäinen kv. Aika hyvin siihen nähden, että näyttelyharkoissakaan ei olla kertaakaan käyty. Minusta ei saisi tehtyä jakkupukuista koiraan kaiken maailman hiuslakkoja suihkuttelevaa näyttelyt vakavasti ottavaa näytteilleasettajaa. Muut koiraharrastukset vetävät puoleensa paljon enemmän. Uskonpa, että on koirastakin hauskempaa viilettää ohjaajansa kanssa agilityradalla tai käyttää aivojaan jäljen ajamiseen. Näyttelyissäkin on mukava käydä silloin tällöin katsomassa, mitä tuomarit sanovat koiran rakenteesta, bongaamassa harvinaisempiakin koirarotuja ja vaikkapa tavata muita koiraihmisiä. ;).

20.5. meillä ei poikkeuksellisesti ollut harkkoja Karungissa.

Perjantaina 23.5. oli kolmas kerta tapakasvatuskurssia.

Lauantaina 24.5. ja sunnuntaina 25.5. meillä oli jäljen alkeiskurssi. Kurssi oli todella mukava ja hyödyllinen. Olen ollut kiinnostunut jäljen treenaamisesta, mutta en ole uskaltanut tehdä itse jälkeä, ettei tulisi tehtyä virheitä peruskoulutuksessa. Molempina päivinä teimme noin 30-40 m pitkät jäljet siten, että jokaiselle askeleelle tuli herkku ja alkuun ja loppuun enemmän herkkuja. Jokainen koirakko sai yksilöllistä ohjausta kouluttajilta. Kurssin järjestivät Veeraleeni Väyrynen ja Sini Ruohonen (Koirat Kouluun!). Kurssi järjestettiin kuitenkin täällä Ylitorniolla. Koirakoita oli viisi, ja suunnittelimme jatkossa treenavamme keskenämme, mikäli peltoja saa lainata.

Lauantain 24.5. agilityssä Beassilla meinasi jo mennä vähän keskittymiskyky pitkän lenkin ja jäljen jälkeen. Harjoituksena oli kertailua; takaakierto ja puolivalssi.

Tiistaina 27.5. oli tottistelut Karungissa. Seuraava kerta sovittiin kahden viikon päähän.

Helatorstaina 30.5. tein Beassille jäljen.

Perjantaina 30.5. oli tapakasvatuskurssin neljäs kerta. Uusina asioina reenailtiin eteentulemista ja maasta istumaannousua. Beassi osaa mennä maahan sivulta ja nousta maasta sivulle istumaan, mutta edessä tuota ei olla harjoteltu (hups). Eteentulemisharjoitukseen täytyy kiinnittää erityisesti huomiota, koska sivu-käsky on Beassilla niin vahva, että se väkistenkin halusi kiepsauttaa itsensä sivulla. Ja tietenkin paikallaoloissa kestoa ja häiriötä jne.  Edellämainittujen lisäksi kotiläksyksi tuli opetella jokin uusi temppu ja näyttää se seuraavalla kerralla muille. Seuraava kerta siirtyi viikolla eteenpäin, mikä sopi minulle mainiosti, koska en olisi ollut seuraavan viikon perjantaina tuohon aikaan kotona.

Lauantaina 31.5. mulla alko K-E-S-Ä-L-O-M-A!!!! JEEE!!! Ja sen seurauksen Beassilla entistä ahkerampi treenaus ja vielä pitemmät lenkit. Samana iltana meillä oli agility. Harjoituksena oli sokea leikkus eli sokkari, tunnetaan myös nimellä persjättö. Eli ohjaaja vaihtaa koiran edessä ohjaavaa puolta. Tämä oli minulle (yllätys, yllätys) vaikeampi kuin Beassille.

Sunnuntaina 1.6. tein Beassille kaksi jälkeä yhdessä Veeran ja Caran kanssa: yhden aamulla ja yhden illalla. Peltoa meille lainasi Mauri. Ensimmäinen jälki oli hieman turhan lyhyt. Mutta toinen jälki oli sopivan mittainen ja Beassi ajoi sen häiriöstä huolimatta hyvin :). Aion varmaan kokeilla pelkkää ruokaa jäljen tekemiseen, koska Beassi oli seuraavana yönä oksentanut jäljeltä syödyt nakit. Kun kurssilla kokeilin ruokaa ja nakkeja sekaisin, Beassi söi nakit ja jätti ruuan.

Torstaina emme harmikseni päässeet Tornion TOKOn alkeiskurssin ekalle kerralle, koska olin maanantaista perjantaihin pois kotoa.

Tänään 7.6. oli aksa. Päivä oli todellinen hellepäivä, joten kävin Beassin kanssa lenkillä heti aamusta, jolloin ei ole liian kuuma. Mietin, miten Beassi jaksaa agilityssä näin kuumalla säällä, mutta ihan hyvinhän se jaksoi. Odottelimme vuoroa varjossa ja juotin Beassille paljon vettä. Aina sitä muistaa ottaa koiralle vettä mukaan treeneihin, mutta itselle ei koskaan :).

Huomenna olisi suunnitelmissa omatoimista jälkeä, jos vaan saa luvan lainata peltoa. Saa tulla mukaan treenaamaan!

Hyvää kesää kaikille!

Viikon takaiset ja tämänpäiväiset tottistelut

9.5. alkoi Tapakasvatuskurssi Kainuunkylän kentällä. Olimme paikalla vähän ennen kurssin alkua ja hoidimme kurssimaksut (30e). Aloitimme pienellä yhteislenkillä. Porukka jaettiin kahtia; toiset neljä lähti toiseen suuntaan pyörätietä ja toiset neljä toiseen suuntaan. Kävimme jonkun matkan päässä kääntymässä, käppäilimme toista porukkaa vastaan ja menimme kentälle. Beassi meni hienosti; tarjoili kontaktia ja mie palkkailin sitä. Kentällä tehtiin kontakti- ja perusasentoharjoituksia, jotka olivat Beassille jo tuttuja.  Jokainen koirakko kävi yksitellen vähän kontaktikävelemässä. Betsku oli ihan hyvin kuulolla. Laura kehui, että kontaktissa Beassilla ei ainakaan ole mitään ongelmia :). Ainoa ärsyttävä juttu vaan on se, että kun mie olen tehny Beassin kanssa esim. kontaktiharjotuksen ja pidän taukoa seuraavan harkan välillä, Beassi tuijottaa minua ja haukahtelee. Laura neuvoi siihen, että kiellä vaan näpäkästi, kun haukahtaa. Se, että Beassi oli kontaktissa harjoitusten välillä, ei tietenkään haittaa. Olen ennenkin kokeillut kieltoa ja huomioimatta olemista. Kotona ja lenkeillä tätä probleemaa ei ole.


Viimisenä harkkana meillä oli tosi tuttu ohittelu. Siinä ei mitään ongelmia. Se vaan, että minun pitää vähentää Beassin palkkaamista, koska se osaa olla jo niin hyvin kontaktissa. Tämän saimme kotiläksyksikin. Tuo on hyvä ohje sillä Beassi kyllästyisi, jos saisi palkan tosi helposti. Kokeessakihan (sitten mahdollisesti joskus tulevaissudessa) häätyy ilman palkkaa olla :). 

Oli mukava katsoa muiden koirakoiden tekemistä. 

Sitten asiaa tämän illan reeneistä. Kerrattiin viime kerran juttuja ja tehtiin maahanmenoa+kesto, luoksaria ja seuruuta (meille tuttuja juttuja, joihin saatiin hyviä vinkkejä). Aloitettiin taas yhteislenkillä. Ihan jees taas meni. Tosin Beassillla tuntu olevan enemmän energiaa kuin viime kerralla pitemmästä lenkistä ennen reenejä huolimatta. Sen jälkeen menimme kentälle. Siellä aloiteltiin perusasennolla ja kontaktilla. Niissä ei ongelmia. Harkan jälkeen Beassi alkoi haukkua. Ei tuntunut tulevan loppua, kun kielsin. Innostui vain enemmän. Minua todella ärsytti tuollainen käytös. Laura neuvoi siihen, että kiellä oikein kovasti; läpsäytä vaikka käsiä yhteen, jotta koira tajuaa, että olet tosissasi. Sitten jätä aivan huomiotta. Noh, Beassi haukkui vielä, mutta vähitellen rauhoittui, kun tällä käytöksellä ei seurannut mitään. Kun Beassi oli hiljaa juttelin sille rauhallisesti.

En oikein tiedä, mistä tämä harmittava käytös on saanut alkunsa. Ehkä meillä on ollut nopetahtisia reenejä, joissa ei ole ollut paljon taukoja. Nytten tulleilla tauoilla Beassi ei osaa ottaa rennosti. Haukkuu vaan tai vinkuu, tuijottaa minua ja ihmettelee kun huomiota ja palkkaa ei tule. Jos käsken sitä esim. sivulle, Bea on valmiina hommiin ja iloinen saamastaan huomiosta. Tuo vain vahvistaisi taukojen haukkumista ja näin tämä noidankehä vain jatkuisi. Onneksi puutumme ongelmaan heti alussa ja käytös luultavasti myös loppuu.

Sitten harjoiteltiin maahanmenoa. Koska se Beassilta jo luonnistuu, aloin lisätä siihen kestoa. Tein myös sivulta maahanmenoa. Seuruussa palkkaamisen vähentämistä ja käännöksiä. Luoksetulot menivät tosi hienosti. Laura otti Beassin liinaan. Mie käskin Bean sivulle ja paikalle poistuin rauhallisesti kävellen noin kymmenen metrin päähän  käännyin ja huusin tule. Betsku juoksi tosi hienosti suoraan sivulle. Lopuksi vielä ohittelupujottelut. Hyvin meni :)

Ilmoitin muuten itseni ja Pössin TOKO:n alkeiskurssille Tornioon. Täällä Yt:llä pietetään kaksi jälkireeniä 24.5. ja 25.5. , joihin olemme myös menossa. Huomisen aksailuja odotellessa :)! 

Ps. Viime viikon agissa tehtiin puolivalssin ja valssin harjoittelua.

 

Meidän ekat agilitytreenit

Melkein viikko sitten 3.5. meillä oli ensimmäinen agilityn alkeiskurssin kerta. Agilitykurssi alkoi jo viime viikolla, mutta sinne emme päässeet, koska en ollut tuona viikonloppuna kotona. Harmittaa se hieman, sillä niin kivaa meillä oli tänään treeneissä, mutta eipä murehdita sitä nytten. Ohjaajana tällä kurssilla on Minna Vesivalo. Kurssikertoja on jäljellä viisi.

Koirakoita paikalla oli neljä. Jackrusselinterrieri, parsonrusselinterrieri ( jos oikein tunnistin), bernhandilainen sekä tietty Bea, joten kaikkien kokoluokkien koirat olivat edustettuina. Ensimmäisenä harjoituksena oli valssi eli ohjaajan puolenvaihto. Aluksi harjoittelimme ohjauskuviota ilman koiraa, mikä on tärkeää. Mie ja Beassi menimme kolmantena koirakkona radalle. Mie tietenkin juoksin toiseen hyppyesteeseen pahki (heh niin minun tapaista) ja Beassi oli hieman ihmeissään, että mikäs tuolle tuli. Aluksi mulla oli palkkanakit molemmissa käsissä, mutta sitten otin vain toiseen käteen namit, koska Beassi oli liian kiinni minun kädessä. Toinen kerta suju jo paljon paremmin. Minnan ehdotuksesta vaihdoin namit lelupalkkaan. Lähtihän se sitten lelunkin perään. Huomioitavaa tässä reenissä on se, että Beassi kääntyy tarpeeksi aikaisin, eikä tee pitkää kaarrosta esteen takana. Elikkäs ohjauksestahan se on kiinni.

Toisena harjoituksena oli rengaseste. Aluksi rengas roikkui matalalla, lopuksi hieman korotettiin. Minna otti Beassin hihnan sillä aikaa, kun mie kiersin esteen toiselle puolelle. Laitoin namikäden renkaan sisälle, houkuttelin Beassin renkaan läpi ja palkkasin. Beassi tähtäsi hypyn hienosti renkaan sisälle, eikä yrittänyt puikkelehtia väärästä välistä. Tätä toistettiin muutaman kerran, kun se sujui ongelmitta, vaikeutettiin tehtävää hieman. Tässä vaiheessa otin Betskun  hihnan pois. Käskin Beassin maahan suht lähelle estettä (suoraan linjaan, itselleni muistutukseksi:), menin esteen toiselle puolelle ja kutsuin Beassin käsiavustuksin läpi renkaan. Aluksi Beassi varasti(koska oletti, että käsimerkki toimi vapautuskäskynä); nousi, ennen kuin olin antanut sille maahanmenon jälkeen uutta käskyä. Jätin taas Beassin maahan ja menin esteen toiselle puolelle. Sitten vapautin sen maahan-käskystä olehyvällä ja liitin renkaaseen rengas-käskyn. Tosi monimutkaista. Minnan hyvästä neuvosta jätin olehyvän kokonaan pois ja korvasin sen uudella toimintakäskyllä elikkäs rengas-käskyllä. Tässä harjoituksessa olin Beassiin tosi tyytväinen. Se otti ideasta kiinni tosi nopskaa. Tästä mulle tuli mieleen, että häätyy tosiaan miettiä estekäskyjä, ettei tule mitään ylimääräistä höslättyä. Koirahan ymmärtää vaan ne sanat, jotka sille on opetettu. Eli kaikki ylimääräiset (olehvärenngs) on koiralle täyttä hepreaa ja vain vaikeuttavat koiran omistajan kommunikointia.

Viimisenä harjotuksena oli putki. Putki laitettiin mahdollisimman lyhyeksi ja suoraan. Minna taas otti Beassin hihnan kera ja mie menin putken toiseen päähän. Mie houkuttelin ja kutsuin Beassia tulemaan putken läpi. Beassi arasteli putkea, kielsi sen aivan katsomalla muuallle, eikä suostunut tulemaan läpi. Sitten ryömin itse putken sisälle ja nakitin sitä. Beassi uskaltautui astumaan etutassuilla putken sisälle. Siitä se saikin runsaasti kehuja. Tätä olemme kotona harjoitelleet lauantain jälkeen joka päivä pikkuputkella (joka ei siis ole oikea agiputki). Nytten Beassi menee tosi hienosti putkeen. Tiistaina Karungin tottistelujen jälkeen kävimmä kentällä harjoittelemassa muutaman kerran oikealla putkella. Siitäkin Beassi suoriutui jo hienosti.

Oli kyllä tosi mahtavaa reenata. Minna on mahtava koutsi ja reeniporukkakin oli hyvällä asenteella varustettu. Olen jo kauan haaveillut agilityn harrastamisesta ja nyt pääsin sitten sitä tekemään. Beassi oli mahtava ja tapansa mukaan innokas tekemään. Nyt tuli sitten vielä itekki todistettua se, mitä olen kauan muitten aksailijoiden blogeista lukenu: ohjaaja on se, joka tekee virheet. Kotiläksyksi saimme reenata paikallaoloa.

Laitanpa vielä tänne loppuun, että Beassi kävi 29.4. rokotuksilla.

Beassi 1 vuotta!

Aina silloin tällöin minulle sanotaan, "piristyisit, sehän on vain koira," tai "tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja jotka liittyy "vain koiraan."

Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät "vain koiraan." Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut "vain koira," mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta," ja noina pimeyden päivinä, "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.

Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira," ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä, " "vain auringon nousu," tai "vain lupaus."

"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.

"Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.

"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.

"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.

Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole "vain koira," vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut "vain miehestä tai naisesta."

Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile -- koska he "eivät vain ymmärrä."

"Musings" by Richard Biby, (C) 2006

Parhaan ystäväni, opettejani, lohduttajani, piristäjäni 1-vuotissyntymäpäivää vietettiin koiranpäivänä 24.4. Yhteistä aikaa meille on kertynyt melkein kokonainen vuosi. Tähän vuoteen on mahtunut paljon. Paljon olemme yhdessä jo kokeneet, niin ilot ja onnistumiset kuin ne vaikeammatkin ja (pitkää pinnaa vaativat) aisiatkin. Beassi on ollut jo tähän mennessä sitä, mitä olin kaivannutkin. Se on todella ylittänyt odotukseni. On todella vaikea pukea sitä sanoiksi, mitä me onnelliset koiranomistajat saamme kokea. Koirat vain ovat osa minua niin syvälliseltä kuin se kuulostaakin.

Beassin syntymäpäivä kului rauhallisissa merkeissä. Kävimme aamulenkillä nautiskelemassa keväästä. Koulusta tultuani tein Beassille sen perinteisen maksalaatikkokakun: rusinatonta maksalaatikkoa, maitorahkaa ja kalkkunanakkeja, NAM! Raputuksia ja huomiota Beassi sai roppakaupalla.  Leikiskelin pihalla Beassin kanssa ja loppuillan Beassi sai huokailla vieressäni pakatessani viikonloppureissua varten.

Tässä yksivuotiskuvia Pötsiläisestä

 Nyt lähdemme katsomaan rantaan vappukokkoa ja meän reeneistä lupaan postailla pian :). Koiramaista vappua!

 

Käsitöitä, Caraa ja leiri

Kävimme keskiviikkona tapaamassa ensi kertaa uutta koiratuttavuutta. Se on 7-vikkoinen saksanpaimenkoira Cara (Great Shepherd Truoble-Tanya). Aivan ihana rauhallinen ja reipas tapaus. Sitten kun se kasvaa, Beassi saa siitä vielä kunnon leikkikaverin:). Aluksi Beassi oli aivan hepuleissa, etää tuon kanssa pitäis kyllä päästä riehumaan. Vähitellen onneksi rauhoittui. Otin sillä paikallaoloa hyvässä häiriössä. Käskin Beassin maahan paikalleen ja kävelin Veeran ja Caran kohdalle, odottelin ja menin palkkaamaan. Olin tosi ylpeä Beassista, kun se pysyi niin hienosti. Nyt vaan Beassia useasti tottuttelemaan toisiin koiriin, niin hyvä tulee.

Olen tehnyt hieman käsitöitä tässä talven mittaan. Teknisen käsityön tunnilla piti päättää, millaisen puutyön tekee. Miepä päätin käyttää tilaisuutta hyväksi ja tekasin oikein vasitun agilityn hyppyesteen. Niitä vaan sitte lisää tehtailemaan ( ja muitakin kuin hyppyesteitä), niin saa reenata omalla pihalla kunhan lumet sulavat! Yhtenä iltana, kun olin tullut Beassin kanssa lenkiltä, selailin kennelliiton sivuja. Sattumoisin löysin sieltä vinkkinurkan, jossa oli ohje kuinka tehdä lelu koiralle. Niinpä vanha t-paita sai uuden elämän, kun leikkasin sen matonkuteiksi je tein siitä leluja.
                                               Ensimmäinen räpellys meni heti rikki

                                            

                                             Vauhtia riitti:)

 Lumipallokopittelu on hauskaa!

 Harjoitushyppyjä

                                               Itsetehty :)

Mie ja Beassi ollemma ilmoitautunu Lappalaiskoirien kesäleirille! Se on heinäkuun 20.-23. päivä Koripilahdella (Jyväskylän lähellä). Tosi pitkä matkahan sinne on ajaa, mutta onneksi kesälomalla on aikaa. Odotan leiriä kovasti, koska tämä on minun ja Beassin ensimmäinen koiraleiri, siellä pääsee näkemään muita lapalaiskoiraihmisiä, tutstumaan moniin koiraharrastuslajeihin ja treenaamaan niitä sekä viettämään vaan kesää mukavasti Beassin kanssa :). Alla kopioituna leiriohjelma. Pitää vaan sitte kovasti miettiä, että mihin lajeihin osallistuu, koska kahdessa paikassahan ei voi olla yhtä aikaa. Tulee kyllä valinnanvaikeus :). Vepeen ei varmaan mennä, sillä ainakaan viime kesän perusteella Beassi ei ole mikään vesipeto. Tuossa linkissä viime kesän leirin  kuvia Kesäleiri 2013 .

LEIRIOHJELMA:

Sunnuntai 20.7.		12.00 Tervetuloa! 13.00 Ruokailu 15.00 vepe / haku / FH-jälki 19.00 Leiriolympialaiset, osa1 20.00 Iltapala
Maanantai 21.7.		08.00 Aamupala 09.00 Luento: Tommy Wiren 13.00 Ruokailu 15.00-19.00 Koiratanssi / vepe / FH-jälki / haku 17.00-19.00 Rally-toko 19.00 Leiriolympialaiset, osa2 20.00 Iltapala
Tiistai 22.7.		08.00 Aamupala 09.00 Koiratanssi / FH-jälki / haku 13.00 Ruokailu 15.00 Koiratanssi / FH-jälki / haku 16.00 Jalostustarkastuksia Leiriolympialaiset, osa3 20.00 Iltapala ja letunpaistoa nuotiolla
Keskiviikko 23.7.		08.00 Aamupala 09.00 Leiriolympialaiset, osa4 + palkintojenjako 10.00 Leirinäyttely + palkintojenjako 12.00 Päätöstilaisuus + leiridiplomien jako ja ruokailu