Kotitehtäväksi saatiin hajustaa vesi, tufferit ja jälkiesineet. Vesi hajustetaan siis niin, että peseydytään (ilman saippuoita) pesumaljaan ja vesi laitetaan suihkepulloon. Jälkeä tehtäessä vettä suihkutetaan jokaiselle askeleelle ja näin vahvistetaan jäljentekijän jättämää hajuvanaa. Esineitä jätetään jäljelle ja niiden ilmaisemisesta tai ylipäätään esineiden noteeraamisesta palkataan koira koiran tasosta riippuen. Jälkiesineiden tulee olla matalia, koira ei saa löytää niitä silmillä. Esimerkiksi korkean puupalikan koira havaitsee silmillä jo kaukaa, joten meillä oli käytössä vanhasta vyöstä leikattuja kappaleita. Myös esim. kolikot ja avaimet ovat sopivia. ID-jäljellä ei koskaan laiteta makupaloja muuten kuin ehkä joskus häiriöksi, kun koira on oikein harjaantunut. Tuffereilla eli harsotaitoksilla pyyhitään ihoa kaulaa, kasvoja ja rintaa, jolloin niihin tarttuu kuollutta solukkoa, jotka sisältävät hajumolekyylejä. Tufferit laitetaan Minigrip-pussiin, josta koiran annetaan haistaa kyseistä hajua ennen jälkeä tai hajun etsimistä purkeista. Tuon illan aikana opetettiin myös koirille haistamaan Minigrip-pussia.
 |
| Kuva vähän hämää. Ei nimittäin käytetty siinä näkyviä jälkiesineitä. |
Lauantaiaamuna herättiin varhain ja lähdettiin lenkille yhdessä Veeran ja Caran kanssa. Sitten pakkauduttiin autoon ja keula kääntyi kohti Torniota.
Harjoitukset aloitettiin hajuerottelulla purkkiradalla, jossa oli kolme purkkia. Kaksi purkkia olivat tyhjiä ja yhdessä oli ihmisen haju. Oli hauska seurata koirien erilaisia reaktioita purkkiradalla. Beassi vuoron tullessa aloitin näyttämällä Beassille kaikki purkit läpi. Beassin jätin hihnassa Reijolle, mikä oli vähän huono, sillä Beassi vähän kiihtyi siitä, ettei päässytkää minun mukaan tutkimaan ihmeellisiä purkkeja. Sitte annoin Beassille hajun Minigrip-pussista ja lähdimme yhdesä purkkiradalle. Aluksi Beassi haisteli kovasti maata. Juuri niillä kohdilla oli tuoreita muiden koirien hajuja, joten ei ihmekään. Koitin ohjata Beassin selkeästi käymään jokaisen purkin läpi ja pikkuhiljaa se alkoi tutkia purkkeja maan sijasta. Oikean purkin (eli purkin, jossa aiemmin koiralle annettu ihmisen haju) haistamisyirityksestä palkkasin. Reijo vaihtoi purkkien paikkaa ja kävimme radan läpi vielä kertaalleen.
 |
| Cara purkeilla |
Kaikkien koirien käytyä purkkiradalla aloimme tehdä jälkiä. Kaikki jäljet tosiaan tehtiin parkkipaikalle, pääosin asfaltille, mutta joidenkin koirien jälki kulki myös nurmella jonkun matkaa. Tässä tosiaan koiran ohjaaja ei voi tehdä omalle koirallensa jälkeä, vaan sen täytyy olla toinen ihminen. Meidän tapauksessa Veera teki kaikki jälet Beassille ja mie Caralle. Koska jäljelle suihkepullolla suihkutettu vesi kuivui aika nopeasti, täytyi Veeran kävellä jälki vielä toiseen kertaan läpi. Vein Beassin jäljelle ja annoin sille pussista hajun. Tässä vaiheessa unohdin laittaa liina kulkemaan Beassin jalkojen välistä, mikä haittasi hieman. (Peltojäljellä hihna/liina kulkee aina Beassin jalkojen välistä.) Ohjasin Beassin jäljelle. B oli aika ihmeissään, että mikäs juttu se tää sitten on, mutta haisteli kuitenkin maata ja yritti etsiä jälkeä. Aika paljon kyseli apua ja tarvi uudestaan ohjauksen jäljelle. Ensimmäisen esineen kohdalla (jäljen puolivälissä) Beassi istui, mutta palkkasin kuitenkin siitä. (Beassille olen opettanut esineilmaisua erikseen jäljeltä ja ilmaisee menemällä maahan.) Jälki jatkui ja Beassi kyseli apua ja katseli myös Reijoa, joka kulki jokaisen koirakon mukana neuvomassa. Loppuesineen kohdalla käskin Beassin maahan palkaksi se sai rasian, jonka sisällä oli ruokaa.
Toisella kerralla purkkiradalla käskin Beassin istumaan, annoin sille hajun ja palkkasin hajun haistamisesta, minkä jälkeen kävin näyttämässä sille purkit läpi. Radalla oli taas kolme purkkia,joista yhdessä oli ihmisen haju. Sitten lähdettiin yhdessä haistelemaan. Tällä kertaa Beassi jo haisteli purkit kunnolla läpi, tajusi työntää nenun purkin sisälle ja haistaa. Palkkasin oikeasta hajusta. Uusi kierros toistui samalla tavalla: hajun haistatus :D pussista, istumaan jättö, purkkien näyttäminen ja yhdessä haistelemaan meno. Tuolloin ihmisen haju oli keskimmäisessä purkissa. Beassi haistoi hyvin ensimmäisen purkin. Toisen purkin(,jossa haju oli) haisteli vielä paremmin ja oli jo menossa maahan. Itse palkkasin ehkä hieman liian aikaisin. Sitten Reijo käski ottaa nopesti uudelleen näyttämättä purkkeja, antaa vaan uuden hajun ja ootetaan meneekö Beassi maahan. Näin tein ja menimme yhdessä purkeille haistelemaan (siis mie ohjasin ja B haisteli ). Beassi haistoi ekan purkin ja toisen, jonka kohdalla meni maahan! Eli ilmaisi oikean hajun toisella harjoituskerralla, mikä oli varmaan vahinko, sillä en kyllä tajua, miten se ois yhistäny kaksi asiaa yhtäkkiä toisiinsa :D.
Toiset jäljet tehtiin erille parkkipaikalle. Beasin jäljellä alussa ei ollut esineitä. Bea lähti jäljelle vähän vaisusti, mutta haisteli kuitenkin. Jäljen puolessa välissä olevalla esineellä käskin maahan ja palkkasin. Esineen jälkeen B vähän skarppasi. Skarppaus kesti noin kymmenisen metriä, minkä jälkeen B taas vähän haahuili ja vaikutti väsyneeltä. Jäljen viimeiset kymmenen metriä koira taas skarppasi, ja loppuesineellä käskin sen maahan. Loppupalkaksi ruokarasia.
Siirryimme takasin samalle parkkipaikalle, jossa olimme aamulla aloittaneet ja teimme koirille kolmannet jäljet. Vähän epäilin, kuinka Beassi jaksaisi vielä laittaa pienet aivoherneet töihin, mutta onneksi tehtiin kuitenkin vielä kolmas jälki.
Jäljen alussa annoin hajun pussista ja ohjasin jäljelle. Jäljen alussa oli heti esine, joten käski Beassin maahan. Palkkasin koiran ja unohin otta esineen pois maasta taskuuni. Beassihan tietenkin lysähti maahan, että tässä se esine ny on, eksie huomaa. Siitähän mie tietenki palkkasin ja kehuin, mutta muistin kuitenki ottaa esineen tällä kertaa taskuun :). Sitten päästiin jo jäljelle. Alku meni ihan ok:sti. Noin puoli metriä leveän vesilätäkön kohdalla ymmärrettävästi hukkasi jäljen, mutta etsi sen heti lätäkön jälkeen. Ihan hyvin lähti ajamaan jälkeä. Loppuesine ok. Sen jälkeen Reijo vielä sanoi, että: "Tuossa näkyy jäljentekijän kengänjäljet (oli kävellyt vesilätäkön poikki), käskepäs koira vielä jäljelle." Beassi lähti hyvin seuraamaan vielä jälkeä. Veera oli rakennuksen kulman takana piilossa ja palkkaamassa Beassin.
Päivä oli todella mukava, ja opin paljon uutta. Kotimatkalla oltiin vähän väsyneempää porukkaa, sekä koirat että ihmiset.
 |
| Kiilusilmät matkalla Tornioon |
 |
| Ja kotimatkalla hieman väsyneempiä |
Sunnuntaina herättiin vieläkin aikaisemmin, sillä treenit Torniossa alkoivat yhdeksältä. Aamulenkin jälkeen kävimme haimme Veeran ja Caran kyyttiin. Ilma oli erittäin sateinen ja vähän pelkäsimme, miten harjoitukset onnistuisivat, jos Torniossakin sataisi kaatamalla vettä.
Torniossa sateli hieman, ei kuitenkaan niin paljon kuin Yt:llä, ja aloitimme harjoitukset katoksen suojassa purkkiradalla. Purkkien määrää oli lisätty yhdellä. Yhdessä purkissa oli ihmisen haju ja muissa hajustamattomat tufferit. Ekalla kierroksella näytin Beassille kaikki purkit ja menimme yhdessä haistelemaan. Ohjasin Beassin jokaiselle purkille ja kehuin niiden haistamisesta. Oikean purkin haistamisesta palkkasana ja palkka. Kysyin Reijolta, odotanko, että Beassi menisi maahan oikean purkin kohdalla, kuten se oli eilen tehnyt. Reijo vastasi, ettei Beassi ollut menossa maahan, joten sitä ei tarvitse odottaa. Tärkeämpää on, että koira oppii purkilta purkille menon ja niiden tarkan haistelun. Sitten annoin Beassille udestaan hajun, ja menimme haistelemaan. Kehuin taas jokaisen purkin haistamisesta ja palkkasin oikeasta. Menimme vielä kolmannen kierroksen. Ohjasin Beassia kädellä kohti purkkeja, ja vähän se ihmetteli, että pitääkö sen haistaa hanskaa vai purkkia. Beassi hoksasi kuitenkin haistaa purkkia, kun itse ohjasin paremmin.
| Kiitos kuvasta Arjalle |
Toisella kerralla sunnuntaina purkkiradalla oli ruudin haju aseen hylsystä. Tämä oli selkeästi vahvempi haju, minkä huomasi monista koirista, vaikka Beassin kohdalla selkeää eroa en huomannutkaan. Töskentely jatkui innokkaana ja pienet herneet tekivät kovasti töitä.
Sunnuntain ensimmäinen jälki eli yhteensä neljäs jälki tehtiin märälle asfaltille, joten koirat eivät saaneet näköapuja. Meidän jäljelle laitettiin alku- ja loppuesine. Istutin Beassin ennen jälkeä ja annoin sille hajun. Annoin jälkikäskyn ja Beassi ilmaisi esineen itse :)! Kehuin ja palkkasin Beasssin rauhlisesti, minkä jälken jatkettiin jälkeä. Vähän B ihmetteli, kun ei saanutkaan näköapuja, mutta sitten hoksasikin avata nenun. Itselleni tämä oli vähän vaikeaa, kun ei yhtään tiennyt, missä jälki kulki. Piti vaan luottaa koiraan. Jälki kulki about puoli metriä leveän nurmikaistaleen läpi. Beassi ei häiriintynyt tästä. Loppuesineenkin Beassi ilmaisi täysin ilman apuja. Palkaksi Beassi sai hienosta työstä rasiallisen ruokaa.
Sitten päätimme viettää kahvitauon, mutta onhan se hyvä kahvista haaveilla, kun ottaa rahat mukaan. Hups :D.
 |
| Welho jäljellä |
Sunnuntain toinen jälki tehtiin erille parkkipaikalle. Maa oli ehtinyt jo kuivua hieman, joten suihkepullosta suihkutettu hajuvesi näkyi paikkapaikoin selvästi. Beassin jäljellä oli kolme esinettä. Nyt Beasssi tuli jäljelle jo sillä asenteella, että mie tiän, mitä me ollaan menossa tekemään. Annoin Beassille hajun pussista. Reijo käski ohjata Beassi jäljelle vähän vasemmasta kulmasta, joten Beasssi ilmaisi alkuesineen päinvastaiseen suuntaan jäljen kulkusuuntaan nähden. Kehuin, palkkasin ja ohjasin Beassin jatkamaan jälkeä oikeaan suuntaan. Jälki meni vähän haahuillen, mutta asfaltilla ja varsinkaan aloittelevalta koiralta ei voi odottaa yhtä tarkkaa jälkityöskentelyä kuin pellolla. Muutaman kerran annoin Beassille uudestaa vihjeen jälki, mutta useimmiten se hoksasi itse jatkaa. Jäljen päällä haistelemisesta kehuin rauhallisesti. Toisen ja kolmannen esineenkin Beassi ilmaisi hienosti ilmaan maahanmenokäskyä. Lopussa palkkasin taas ruokarasialla.
Sunnuntain kolmas ja neljäs kerta purkeilla sujui mukavasti. Tällä kertaa yhdessä purkissa ihmisen haju. Reijo vaihteli oikean hajun sisältävän purkin paikkaa, jotta koira oppii, että oikea haju voi olla missä vain.
Viikonloppu oli todella antoisa ja kouluttaja erittäin mukava ja osaava. Sai kyllä kunnon kipinän ID-jäljen ja hajuerottelun harjoitteluun, mukava vaihtelua peltojäljen ohella. Kiitos kuuluu vielä vanhemmille, jotka ahkerasti jaksoivat kuskata meitä Tornioon ja takaisin!
