Pitkästä aikaa blogin parissa. Beassin kanssa ollaan harrastettu ja touhuttu aktiivisesti, mutta blogin puolelle en ole mitään kirjoittanut sitten kesäkuun. Tässsä pieni katsaus siihen, mitä ollaan kuluneiden blogihiljaisuuden kuukausien aikana tehty. Kirjoitin tämän tekstin pari viikkoa siitten, mutta jätin julkaisematta puutuvien kuvien takia. Nyt kuitenkin tämän julkaisen, kun en saanut aikaiseksi ladata kuvia kamerasta koneelle ja blogiin.
Viime vuoden heinäkuussa käytiin perinteisesti Lappalaiskoirien kesäleirillä. Parasta leirissä on tietenkin tuttujen tapaaminen, koiran kanssa treenaaminen ja leiritunnelma. Kävimme myös toisella kesäleirillä, Pohjoisen Belgien järjestämällä pk-leirillä, jossa pääsimme hakuryhmään. Siellä opimme paljon uutta ja sain tutustua mielenkiintoiseen hyvin koiralähtöiseen tapaan kouluttaa hakua, joka tuntui sopivan Beassille ja muillekin ryhmämme koirille mainiosti. Beassilla on aiemmin rakennettu haukkuilmaisua ja pystyimme yhdistämään sen jo etsintään. Leirin viimeisenä päivänä Beassi teki piston valmiille maalimiehelle ja haukkuilmaisi sitä kunnes tulin itse piilolle.
Elokuusssa osallistuimme kolmanteen tokokokeeseemme, josta saimme pistein 196/200 TK1 koulariin oikeuttavan ykköstuloksen! Jee! Beassi toimi tosi hienosti kokeessa, liikkeet ja liikkeiden välit sujuivat hienosti. Kohti uusia tavoitteita!
Lokakuussa osallistuimme Tokonuorten syysleirille Klaukkalassa. Sieltä mukaan jäi paljon hyviä treenivinkkejä ja erityisesti täytyy mainita Vappu Alatalon jännittämisestä ja sen hallinnasta kertova luento, joka tuli itselleni todella tarpeeseen.
Talvikauden aikana ollaan päästy aina kyydin saadessani Tornioon tai Pelloon hallivuorolle treenaamaan. Onneksi nyt ollaan menossa kohti kevättä, ilmat lämpenee ja valo lisääntyy ja valoisa aikakin on jo pidentynyt hurjasti. Lisää omaa treenimotivaatiotakin mukavasti.
Tänä talvena olen saanut hankittua meille vetohiihtovermeet, joten ollaan päästy aloittelemaan vetotreenejä. Kovin pitkiä pätkiä Beassi ei ole vielä vetänyt, kunhan ollaan kasvatettu intoa ja opeteltu uutta käskyä. Kesällä sukset vaihtuu sitten lenkkareihin.
Itselleni suuri ilo on, että saadaan tänäkin vuonna olla mukana Tokonuorissa! Tällä hetkellä ollaan juuri matkalla kohti Klaukkalaa ja tokontäyteistä viikonlopua. Me likes ❤.
perjantai 7. huhtikuuta 2017
lauantai 18. kesäkuuta 2016
Kesätreeniä
Nautimme Beassin kanssa kesälomasta täysillä. Voidaan mennä treenaamaan ihan milloin huvittaa, pellot ja metsät vihertää. Ootan myös innolla tulevia leirejä :)!
Eilen päivällä tottisteltiin. Treenattiin seuruuta, jossa palkkasin paljon ja tehtiin ihan lyhyitä pätkiä. Beassi teki innoissaan :). Luoksaria otettiin pitkältä matkalta, ja viiminen toisto niin, että Beassi sai eteeni tultuaan juosta jalkojen välistä takapalkalle. Beassi tuli joka kerta korrektiin asentoon eteeni. Tehtiin myös liikkeestä maahanmenoja. Lopuksi treenattiin hyppyä sekä avonaisella rimaesteellä että umpinaisella lautaesteellä. Maksimikorkeutena meillä oli 83 senttiä, josta Beassi meni hienosti yli. Hyppyytiin sitä niin, että juoksin Beassin vierellä ja toki itse kiersin hypyn.
Eilen iltapäivällä talloin noin 8 metriä leveän ja noin 50 metriä syvän esineruudun(kaistaleen). Ruudun tallausta ja hahmottamista helpotti huomattavasti se, että merkkasin ruudun rajat sitomalla puihin muutaman muovisuikaleen, jolloin erotin tallotun alueen rajan. Viime vuoden lappalaiskoiraleirillä sain ohjeita esineruudun treenaamiseen ja muiden blogeista olen myös lukenut hyvän kuulosia vinkkejä. Nyt kesäloman aikana ollaan useammin esineitä etsitty. Esineruutu kuulu palveluskoiralajeista jälki-, haku-, viesti- ja etsintäkokeeseen. Päälajissamme erikoisjäljessä (FH) on vain jäljestysosuus eli se ei sisälä esineruutua, mutta omaksi iloksemme treenaamme esine-etsintää.
Silloin tällöin Beassi on ollut mulla mukana, kun olen kaistaleen tallannut, mutta nyt laitoin sen puuhun kiinni odottamaan, vaikka vähän inhottikin se sinne hyttysten keskelle jättää. Se oli mukavasti kerännyt energiaa siellä odotellessaan ja oli innoissan lähtemään etsimään. Eilen pääsivät tilaamani SPKL-liivit ensimmäistä kertaa käyttöön ja niistä oli kyllä hyötyä - pienen metsään maastoutuvan koiran erottaa paljon paremmin oranssit liivit päällä. Aluksi otettiin "virittelyesine", jonka heitin muutaman metrin päähän, Beassi haki sen ja sai pienen palkan. Sitten käveltiin yhdessä ruudun takaosaan, heitin esineen ja sanoin virittelysanan. Palasimme yhdessä ruudun alkuun, virittelysana uudestaan ja käsky. Beassi haki innoissaan laukalla esineen ja palkkasin sen :). Tehtiin vielä samalla kaavalla toinen esine, jonka veimme ruudun keskivaiheille lähelle vasenta laitaa.
Beassi eteni hyvin ruudussa ja pian se pinkoi esine suussaan minun luo. Siitä se sai paljon kehuja ja ison palkan. Ekana esineenä puhelimen kuoret ja toisena hanska. Lopuksi keräsin vielä muovisuikaleet pois puista. Emme jätä itsestämme jälkiä luontoon.
Esineruudussa ollaan otettu yhtä tai kahta esineen tuontia, koska haluan, että Beassi säilyy into tekemistä kohtaan eikä se puudu toistoista. Nyt kun vielä niin alussa ollaan, niin viedään esine yhdessä.
Lenkin jälkeen lähdettiin mökille ja olin vähän pettynyt, ettei ehditty sitten jälkeä tekemään. Mutta kunnon jälkikoiran tulee jäljestää paikassa kuin paikassa, joten teimme sitten vielä illalla jäljen mökin melko isolle nurmipihalle. Jäljellä oli kolme kulmaa, yksi piikki (=45 asteen kulma) ja kolme esinettä. Mökin piha, kuten arvata saattaa oli täynnä muiden ihmisten hajujälkiä eli harhajälkiä ja yksi tuoreempi harha meni jäljen yli. Nämä eivät kuitenkaan Beassin työskentelyyn vaikuttaneet, se teki keskittyneesti eikä erehtynyt harhoille. Yhdessä kohtaa jälki ylitti mökille vievän hiekkatien - no problems :). Pituutta jäljelle ei tullut kuin 120 metriä. Jälkien mittaamiseen käytän SHealth nimistä puheinsovellusta, joka mittaa matkan, ajan ja keskinopeuden sekä piirtää kartan.
Tänään päivä alkoi peltojäljellä. Tein lähipelloille aamulla 350 metriä pitkän jäljen kuudella kulmalla ja kolmella esineellä. Tarkotus oli tehä pitempi, mutta sääsket oli syödä minut elävältä, joten lopetin aiemmin. Tyhjiä askeleita jäljillä on meillä nykyään paljon enemmän kuin ruuallisia askeleita. Tänään nappuloita jäljellä oli vajaa desi. Heinä oli korkeampaa kuin Beassi, mutta siitä huolimatta Beassi jäljesti hienosti syvällä nenällä. Jälki kulki osittain myös mullalla ja siinäkin jäljestys kulki hyvin. Kulmat Beassi työsti hienosti ja esineiden kohdalla tippui maahan nopeasti ;). Viimeisen esineen olin vähän piilottanut heinien sekaan ja unohdin, mihin olinkaan tarkalleen sen laittanut. Jäljen lopussa yhtäkkiä Beassi meni maahan ja olin ihan yllättynyt, että tässäkö se esine olikaan. Beassi <3.
Päivällä taas tottisteltiin. Tehtiin seuruuta, paikkamakuuta. luoksetuloa, jääviä (istu,seiso,maahan) sekä hyppyä ja hyppynoutoa. Hyppynouto tehtiin kevyellä ohjatun kapulalla 60cm lautaesteen yli. Beassi teki mainiosti. On se nopea oppija. Lautaesteen korotusmahdollisuus loppuu 80 senttimetriin, mutta rimaesteen saa portaattomasti korotettua metriin saakka. Lautaesteessä toiseen suuntaan hypätessä lauta tippuu, jos koira siihen osuu, mutta nyt olen uskalanut hypyttää Beassia molempiin suuntiin myös 80 sentin yli. Rimaesteellä maksimikorkeus oli tänään 86 senttiä. Ehkä se metrinen pk-hyppynouto ei olisi meille mahdottomuus, vaikkei ihan heti pienestä lapinkoirasta uskoisikaan. Ainoa este etenemisessämme taidan olla minä ;). Kuten sanottua FH:ssa ei ole tottistakaan, mutta se ei estä meitä sitä treenaamasta tokon ohella.
Illalla lenkin lomassa kävin vielä esineruudun tekemässä. Sadekin sopivasti lakkasi juuri, kun sain sadevaatteet puetua. Tein about 10 metriä leveän ja 40 metriä syvän kaistaleen avaraan mäntykangasmetsään, jotta pystyisin paremmin seuraaman koiran työskentelyä. Beassi odotti tallauksen ajan puussa kiinni. Virittelyesine ekaksi, se meni ihan ok. Ruutuun vietiin esine yhdessä. B juoksi suoraan esineen luo, mutta jäi esineen viereen seisoskelemaan ja katsoi minua. Odotin hiljaa, josko se itse tarjoaisi haluttua toimintaa. Ei tarjonnut. Mietin, että a) jatkanko odottamista, b) kävelenkö hitaasti koiran luo, josko se sitten ottaisi esineeen suuhunsa, c) kutsunko sen luo ja lähetän uudelleen vai d) annako uuden käskyn. Päädyin antamaan uuden käskyn, jolloin se pienellä viiveellä otti esineen ja toi sen mulle. Kehuin ja annoin pienen palkan. Koska halusin loppuun yhtä onnistuneen toiston kuin eilisissä esineruutureeneissä oli, päädyin vielä viemään sille uudestaan esineen. Ei olisi ehkä kannattanut. Jälleen Beassi juoksi laukalla esineen luo, mutta jäi sinne seisomaan. Odotin taas, jolloin Beassi keksi ilmaista esineen menemällä maahan (kuten jäljellä). Menin Beassin luo ja totesin vaan: "oho, tämä ei ollu ny ihan sitä, mitä haettiin". Lopetettiin treenit siihen, että heitin Beassille esineen noin 10 metrin päähän, Beassi haki sen ja palkkasin Beassin.
Maanantaina kun treenatttiin esineruutua, Beassi pysähtyi hetkeksi katsomaan minua otettuaan esineen suuhunsa. Kehuin Beassia, niin se toi esineen reippaasti mulle. Tuolloin otettiinki vain se yksi esine, enkä ruvennut säätämään mitään ylimääräistä. Tällä kertaa en kehunut sitä, sillä se ei yrittänyt ottaa esinettä. En tiedä sitten johtuiko tämänpäiväinen vatkuttelu uusista esineistä (tod.näk ei, koska eilisissä reeneissä puhelimen kuoret oli sille uus esine ja silti se teki erinomasesti) vaiko ehkä väsymyksestä, sillä tänän oltiin jo treenattu jälkeä ja tottista ennen esineruutua+lenkit siihen päälle.
Jatkamme treenejä, mutta yritän olla treenaamatta koiraa aivan puhki.
Eilen päivällä tottisteltiin. Treenattiin seuruuta, jossa palkkasin paljon ja tehtiin ihan lyhyitä pätkiä. Beassi teki innoissaan :). Luoksaria otettiin pitkältä matkalta, ja viiminen toisto niin, että Beassi sai eteeni tultuaan juosta jalkojen välistä takapalkalle. Beassi tuli joka kerta korrektiin asentoon eteeni. Tehtiin myös liikkeestä maahanmenoja. Lopuksi treenattiin hyppyä sekä avonaisella rimaesteellä että umpinaisella lautaesteellä. Maksimikorkeutena meillä oli 83 senttiä, josta Beassi meni hienosti yli. Hyppyytiin sitä niin, että juoksin Beassin vierellä ja toki itse kiersin hypyn.
Eilen iltapäivällä talloin noin 8 metriä leveän ja noin 50 metriä syvän esineruudun(kaistaleen). Ruudun tallausta ja hahmottamista helpotti huomattavasti se, että merkkasin ruudun rajat sitomalla puihin muutaman muovisuikaleen, jolloin erotin tallotun alueen rajan. Viime vuoden lappalaiskoiraleirillä sain ohjeita esineruudun treenaamiseen ja muiden blogeista olen myös lukenut hyvän kuulosia vinkkejä. Nyt kesäloman aikana ollaan useammin esineitä etsitty. Esineruutu kuulu palveluskoiralajeista jälki-, haku-, viesti- ja etsintäkokeeseen. Päälajissamme erikoisjäljessä (FH) on vain jäljestysosuus eli se ei sisälä esineruutua, mutta omaksi iloksemme treenaamme esine-etsintää.
Silloin tällöin Beassi on ollut mulla mukana, kun olen kaistaleen tallannut, mutta nyt laitoin sen puuhun kiinni odottamaan, vaikka vähän inhottikin se sinne hyttysten keskelle jättää. Se oli mukavasti kerännyt energiaa siellä odotellessaan ja oli innoissan lähtemään etsimään. Eilen pääsivät tilaamani SPKL-liivit ensimmäistä kertaa käyttöön ja niistä oli kyllä hyötyä - pienen metsään maastoutuvan koiran erottaa paljon paremmin oranssit liivit päällä. Aluksi otettiin "virittelyesine", jonka heitin muutaman metrin päähän, Beassi haki sen ja sai pienen palkan. Sitten käveltiin yhdessä ruudun takaosaan, heitin esineen ja sanoin virittelysanan. Palasimme yhdessä ruudun alkuun, virittelysana uudestaan ja käsky. Beassi haki innoissaan laukalla esineen ja palkkasin sen :). Tehtiin vielä samalla kaavalla toinen esine, jonka veimme ruudun keskivaiheille lähelle vasenta laitaa.
Beassi eteni hyvin ruudussa ja pian se pinkoi esine suussaan minun luo. Siitä se sai paljon kehuja ja ison palkan. Ekana esineenä puhelimen kuoret ja toisena hanska. Lopuksi keräsin vielä muovisuikaleet pois puista. Emme jätä itsestämme jälkiä luontoon.
Esineruudussa ollaan otettu yhtä tai kahta esineen tuontia, koska haluan, että Beassi säilyy into tekemistä kohtaan eikä se puudu toistoista. Nyt kun vielä niin alussa ollaan, niin viedään esine yhdessä.
Lenkin jälkeen lähdettiin mökille ja olin vähän pettynyt, ettei ehditty sitten jälkeä tekemään. Mutta kunnon jälkikoiran tulee jäljestää paikassa kuin paikassa, joten teimme sitten vielä illalla jäljen mökin melko isolle nurmipihalle. Jäljellä oli kolme kulmaa, yksi piikki (=45 asteen kulma) ja kolme esinettä. Mökin piha, kuten arvata saattaa oli täynnä muiden ihmisten hajujälkiä eli harhajälkiä ja yksi tuoreempi harha meni jäljen yli. Nämä eivät kuitenkaan Beassin työskentelyyn vaikuttaneet, se teki keskittyneesti eikä erehtynyt harhoille. Yhdessä kohtaa jälki ylitti mökille vievän hiekkatien - no problems :). Pituutta jäljelle ei tullut kuin 120 metriä. Jälkien mittaamiseen käytän SHealth nimistä puheinsovellusta, joka mittaa matkan, ajan ja keskinopeuden sekä piirtää kartan.
Tänään päivä alkoi peltojäljellä. Tein lähipelloille aamulla 350 metriä pitkän jäljen kuudella kulmalla ja kolmella esineellä. Tarkotus oli tehä pitempi, mutta sääsket oli syödä minut elävältä, joten lopetin aiemmin. Tyhjiä askeleita jäljillä on meillä nykyään paljon enemmän kuin ruuallisia askeleita. Tänään nappuloita jäljellä oli vajaa desi. Heinä oli korkeampaa kuin Beassi, mutta siitä huolimatta Beassi jäljesti hienosti syvällä nenällä. Jälki kulki osittain myös mullalla ja siinäkin jäljestys kulki hyvin. Kulmat Beassi työsti hienosti ja esineiden kohdalla tippui maahan nopeasti ;). Viimeisen esineen olin vähän piilottanut heinien sekaan ja unohdin, mihin olinkaan tarkalleen sen laittanut. Jäljen lopussa yhtäkkiä Beassi meni maahan ja olin ihan yllättynyt, että tässäkö se esine olikaan. Beassi <3.
Päivällä taas tottisteltiin. Tehtiin seuruuta, paikkamakuuta. luoksetuloa, jääviä (istu,seiso,maahan) sekä hyppyä ja hyppynoutoa. Hyppynouto tehtiin kevyellä ohjatun kapulalla 60cm lautaesteen yli. Beassi teki mainiosti. On se nopea oppija. Lautaesteen korotusmahdollisuus loppuu 80 senttimetriin, mutta rimaesteen saa portaattomasti korotettua metriin saakka. Lautaesteessä toiseen suuntaan hypätessä lauta tippuu, jos koira siihen osuu, mutta nyt olen uskalanut hypyttää Beassia molempiin suuntiin myös 80 sentin yli. Rimaesteellä maksimikorkeus oli tänään 86 senttiä. Ehkä se metrinen pk-hyppynouto ei olisi meille mahdottomuus, vaikkei ihan heti pienestä lapinkoirasta uskoisikaan. Ainoa este etenemisessämme taidan olla minä ;). Kuten sanottua FH:ssa ei ole tottistakaan, mutta se ei estä meitä sitä treenaamasta tokon ohella.
Illalla lenkin lomassa kävin vielä esineruudun tekemässä. Sadekin sopivasti lakkasi juuri, kun sain sadevaatteet puetua. Tein about 10 metriä leveän ja 40 metriä syvän kaistaleen avaraan mäntykangasmetsään, jotta pystyisin paremmin seuraaman koiran työskentelyä. Beassi odotti tallauksen ajan puussa kiinni. Virittelyesine ekaksi, se meni ihan ok. Ruutuun vietiin esine yhdessä. B juoksi suoraan esineen luo, mutta jäi esineen viereen seisoskelemaan ja katsoi minua. Odotin hiljaa, josko se itse tarjoaisi haluttua toimintaa. Ei tarjonnut. Mietin, että a) jatkanko odottamista, b) kävelenkö hitaasti koiran luo, josko se sitten ottaisi esineeen suuhunsa, c) kutsunko sen luo ja lähetän uudelleen vai d) annako uuden käskyn. Päädyin antamaan uuden käskyn, jolloin se pienellä viiveellä otti esineen ja toi sen mulle. Kehuin ja annoin pienen palkan. Koska halusin loppuun yhtä onnistuneen toiston kuin eilisissä esineruutureeneissä oli, päädyin vielä viemään sille uudestaan esineen. Ei olisi ehkä kannattanut. Jälleen Beassi juoksi laukalla esineen luo, mutta jäi sinne seisomaan. Odotin taas, jolloin Beassi keksi ilmaista esineen menemällä maahan (kuten jäljellä). Menin Beassin luo ja totesin vaan: "oho, tämä ei ollu ny ihan sitä, mitä haettiin". Lopetettiin treenit siihen, että heitin Beassille esineen noin 10 metrin päähän, Beassi haki sen ja palkkasin Beassin.
Maanantaina kun treenatttiin esineruutua, Beassi pysähtyi hetkeksi katsomaan minua otettuaan esineen suuhunsa. Kehuin Beassia, niin se toi esineen reippaasti mulle. Tuolloin otettiinki vain se yksi esine, enkä ruvennut säätämään mitään ylimääräistä. Tällä kertaa en kehunut sitä, sillä se ei yrittänyt ottaa esinettä. En tiedä sitten johtuiko tämänpäiväinen vatkuttelu uusista esineistä (tod.näk ei, koska eilisissä reeneissä puhelimen kuoret oli sille uus esine ja silti se teki erinomasesti) vaiko ehkä väsymyksestä, sillä tänän oltiin jo treenattu jälkeä ja tottista ennen esineruutua+lenkit siihen päälle.
Jatkamme treenejä, mutta yritän olla treenaamatta koiraa aivan puhki.
keskiviikko 15. kesäkuuta 2016
Tokokokeessa Oulussa
Tänä keväänä olen metsästänyt meille tokokoepaikkaa. Millon on tullut mitäkin eteen, ettei kokeeseen olla päästy: koe on ollut täynnä, Beassille on tullut juoksut ja koulutustapahtuma on mennyt kokeen kanssa päällekkäin. Saimme kuitenkin koepaikan eiliseen (14.6.) Oulun Koirakerhon järjestämään kokeeseen. Alokasluokassa oli kymmenen koirakkoa. Tuomarina kokeessa oli meille tokonuorten valmennusleirillä tutuksi tullut Piritta Pärssinen. Koepaikalla ehdimme hyvin käymään kävelyllä ja odottelimme omaa vuoroa pitemmän aikaa. Olimme suoritusvuorossa alokasluokan ensimmäisiä, kuten ensimmäisessä kokeessammekin, joten pääsimme luonollisesti ensimmäiseen paikkamakuuryhmään.
Paikalla makaaminen 9,5
Beassi oli hyvin mukana kehäänmenossa. Beassin paikkamakuu meni hienosti, vaikka ryhmässämme kaksi koiraa ei pysynyt paikallaolossa. Puoli pistettä lähti siitä, että tiedostamattani minun vartalo oli ollut kiertyneenä koiran suuntaan, mikä lasketaan vartaloavuksi.
Seuraaminen 10
Beassi seurasi hienosti!
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Beassi teki hienosti.
Luoksetulo 9,5
Kun liikkuri sanoi "Jätä koira!" jätin Beassin istumaan, mutta olin yhtäkkiä epävarma, pitikö minun jättää se, joten otin kaksi askelta taaksepäin, jolloin liikkuri käski minun mennä vaan. Eteentulo jäi hieman vajaaksi.
Noutoesineen pitäminen 10
Annoin kapulan koiralle ennen liikkurin lupaa. Tästä ei rokotettu, mutta huomautettiin.
Kauko-ohjaus 9,5
Olen niin tyytyväinen, että tämä liike onnistui nyt kokeessa. Puoli pistettä lienee lähtenyt minun tiedostamattomasta vartaloavusta loppusivulletulossa.
Estehyppy 8,5
Beassi tulee kutsuhypyssä ensin eteen istumaan ja siitä sivulle, kuten myös luoksarissa ja noudoissa. Tässä Beassi jäi eteeni seisomaan, mitä se ei ole ikinä ennen tehnyt. Sivulle se tuli nopeasti ja korrektisti.
Kokonaisvaikutus 10
"Koira on hyvin mukana myös liikkeiden välissä ja pakka pysyy kasassa."
Muistaakseni luoksetulosta kapulan pitoon siirtymässä se hieman piippasi, kun kehuin sitä.
Pisteet yhteensä 192,5/200 ALO1 Kunniapalkinto sijoitus 2/10
Olen todella tyytväinen minun pikku Beassiin. Beassi hoiti homman hienosti omalla iloisella asenteella, vaikka itse liikuinkin kehässä ihan kuin rautakangen nielleenä. Beassi totteli minua paljon paremmin kuin minä liikkuria ;D. Tästä on hyvä jatkaa treenejä :)! Minun pitää taas muistaa videoida treenejä! Tuomari sanoikin, että aivan turhia pistemenetyksiä tuli minun vartalovippauksista.
lauantai 16. huhtikuuta 2016
Kevät
Vaikka blogi on elellyt pitkään hiljaiseloa, me emme ole sitä tehneet. Päinvastoin. Olemme ehtineet tekemään vaikka mitä.
Olemme treenanneet ahkerasti tokoa, ja lähestulkoon joka viikko ollaan käyty yhteistreeneissä. Pääasiassa treenin aiheina ovat olleet alokasluokan liikkeet, mutta pikkuhiljaa ollaan alettu opettelemaan joitain meille uusia asioita, jotka tulevat sitten eteen tokon avoimessa luokassa.
Melko säännöllisesti, kerran viikossa poikkeuksia lukuun ottamatta, ollaan treenattu myös haukkuilmaisuja ja hallintaa niiden yhteydessä. Kehittymistä on havaittavissa tälläkin saralla. Beassin haukku on vahvistunut ja siltä voi vaatia jo pitempiä haukkusarjoja. Paljon olen haukuttanut sitä itsekin, mikä tietenkin edesauttaa asiaa. Beassilla on erittäin hyvä maalimiesmotivaatio, ja sen vire on aina korkealla näissä treeneissä. Olemme ottaneet mukaan myös erilaisia paikkoja, joissa maalimies on. Esimerkiksi ritiläportaat olivat aluksi vähän vaikeat Beassille, mutta kyllä se lopulta niistäkin selvisi. Myös yksi ritiläalusta on ollut aika haastava Beassille. Beassi tarjoaa vapaaehtoisesti ritilän päälle menemistä eikä arastele sitä silloin, mutta jos olen seuruuttanut sitä alustan vierestä, sen kontakti on tippunut. Näitä täytyy treenata. Ollaan myös treenattu niin, että maalimies on kyykyssä tai istuu jonkun korkean kaiteen päällä. Tuntuu, että melkein joka treenissä tulee uusia oivalluksia ja aina keksii jonkun uuden treenattavan asian. Ilmasutreenit on kyllä mukavaa vaihtelua tottikselle ja jäljelle.
Peltojäljelle ei olla vielä tänä vuonna päästy, sillä pellot ovat vielä lumen peitossa. Esineilmaisua ollaan kuitenkin pari kertaa sisällä muistuteltu. Toivotaan, että päästäis mahollisimman pian myös jäljelle.
Sain vanhemmilta etukäteissynttärilahjaksi paikan Mia Skogsterin pentuseminaariin, jossa kävin kaksi viikkoa sitten. Seminaarissa käytiin läpi kaikkien pk-tottisliikeiden opettaminen pennulle sekä yleisesti pennun kouluttamista, leikkiä ja hallintaa. Seminaari sisälsi luennon ja lisäksi viiden esimerkkikoirakon kanssa käytiin käytännössä läpi muun muassa noutoa, seuruuta sekä irroituksen opettamista. Seminaari oli todella mielenkiintoinen. Aika paljon tuli myös mulle ennestään tuttuja perusasioita, mutta sain myös uutta ajateltavaa. Kirjoitin paljon muistiinpanoja, mutta en taida niitä kuitenkaan tänne blogiin laittaa.
Viime viikonloppuna olimme meidän ensimmäisellä Tokonuoret valmennusleirillä. Leiri oli mahtava kokemus ja saatiin paljon hyviä vinkkejä. Katsotaan, jos saisin siitä oman postauksen tänne :).
Olemme treenanneet ahkerasti tokoa, ja lähestulkoon joka viikko ollaan käyty yhteistreeneissä. Pääasiassa treenin aiheina ovat olleet alokasluokan liikkeet, mutta pikkuhiljaa ollaan alettu opettelemaan joitain meille uusia asioita, jotka tulevat sitten eteen tokon avoimessa luokassa.
Melko säännöllisesti, kerran viikossa poikkeuksia lukuun ottamatta, ollaan treenattu myös haukkuilmaisuja ja hallintaa niiden yhteydessä. Kehittymistä on havaittavissa tälläkin saralla. Beassin haukku on vahvistunut ja siltä voi vaatia jo pitempiä haukkusarjoja. Paljon olen haukuttanut sitä itsekin, mikä tietenkin edesauttaa asiaa. Beassilla on erittäin hyvä maalimiesmotivaatio, ja sen vire on aina korkealla näissä treeneissä. Olemme ottaneet mukaan myös erilaisia paikkoja, joissa maalimies on. Esimerkiksi ritiläportaat olivat aluksi vähän vaikeat Beassille, mutta kyllä se lopulta niistäkin selvisi. Myös yksi ritiläalusta on ollut aika haastava Beassille. Beassi tarjoaa vapaaehtoisesti ritilän päälle menemistä eikä arastele sitä silloin, mutta jos olen seuruuttanut sitä alustan vierestä, sen kontakti on tippunut. Näitä täytyy treenata. Ollaan myös treenattu niin, että maalimies on kyykyssä tai istuu jonkun korkean kaiteen päällä. Tuntuu, että melkein joka treenissä tulee uusia oivalluksia ja aina keksii jonkun uuden treenattavan asian. Ilmasutreenit on kyllä mukavaa vaihtelua tottikselle ja jäljelle.
 |
| Jottei aivan pelkkää tekstiä olisi tämä postaus, niin lisäsinpä tällaisen vanhan kuvan. |
Peltojäljelle ei olla vielä tänä vuonna päästy, sillä pellot ovat vielä lumen peitossa. Esineilmaisua ollaan kuitenkin pari kertaa sisällä muistuteltu. Toivotaan, että päästäis mahollisimman pian myös jäljelle.
Sain vanhemmilta etukäteissynttärilahjaksi paikan Mia Skogsterin pentuseminaariin, jossa kävin kaksi viikkoa sitten. Seminaarissa käytiin läpi kaikkien pk-tottisliikeiden opettaminen pennulle sekä yleisesti pennun kouluttamista, leikkiä ja hallintaa. Seminaari sisälsi luennon ja lisäksi viiden esimerkkikoirakon kanssa käytiin käytännössä läpi muun muassa noutoa, seuruuta sekä irroituksen opettamista. Seminaari oli todella mielenkiintoinen. Aika paljon tuli myös mulle ennestään tuttuja perusasioita, mutta sain myös uutta ajateltavaa. Kirjoitin paljon muistiinpanoja, mutta en taida niitä kuitenkaan tänne blogiin laittaa.
Viime viikonloppuna olimme meidän ensimmäisellä Tokonuoret valmennusleirillä. Leiri oli mahtava kokemus ja saatiin paljon hyviä vinkkejä. Katsotaan, jos saisin siitä oman postauksen tänne :).
perjantai 19. helmikuuta 2016
Luustokuvat lausuttu!
Jännityksellä olen saanut odotella luustokuvien lausuntoja, ja tänään ne vihdoin tulivat Kennelliitosta.
Lonkat: B/B
Kyynärät: 0/0
Selkä:
LTV0
SP0
Kyllä hyvillä mielin voidaan jatkaa harrastamista :) .
Lonkat: B/B
Kyynärät: 0/0
Selkä:
LTV0
SP0
Kyllä hyvillä mielin voidaan jatkaa harrastamista :) .
sunnuntai 14. helmikuuta 2016
Esa Tapion tottiskoulutus Oulussa 13.2.
Tammikuun alussa huomasin fb:n Valmennustapahtumat-ryhmässä ilmoituksen, että Esa Tapio tulee Ouluun kouluttamaan 16.1. Tuonne en harmikseni päässyt, joten kovin iloinen olin kullessani, että ET tulisi helmikuussa Ouluun uudelleen. Heti, kun uudet päivämäärät oli julkistettu, ilmoittauduin koulutukseen Beassin kanssa. Vähän jännitin ilmoittautuessa, että ollaankohan me tarpeeksi hyviä osallistumaan tuonne ja, että mitäköhän todetaan ei perinteisestä pk-rotuisesta, mutta aivan turhaan jännitin!
Perjantaina strattasi auto kohti Oulua. Siellä yövyttiin ja seuraavana aamuna huristeltiin Liminkaan. Dogantti-halli löytyi helposti, ja ensiksi kävin ilmoittautumassa paikalle. Kävi ilmi, että kaikille muille osallistujille lähetetty sähköposti koiran ennakkotiedoista ei ollut jostain syystä ei ollut tullut minun säköpostiin. Sitten käytin Beassia pikkukävelyllä ja vein sen halliin häkkiin.
Koska suurin osa osallistujista olivat olleet tammikuussakin ET:n koulutuksessa, aluksi ei käyty sen kummempia teorioita läpi. Jokaisen koirakon treeni suunniteltiin pääpiirteittäin aluksi ja purettiin sitten, kun treeni oli ohi ja koira oli päässyt tauolle. Tämä on mielestäni erittäin hyvä systeemi, ja sain muidenkin koirien treenesitä ideoita. Jotkut taktiikat sopivat toisille koirille ja ohjaajille, toiset toisille. Tässä muutamia:
Koiralla meinaa laskea vietti seuruussa. Hetsataan koiraa palkalla, palkka kainaloon/käteen, koiraa seuruutetaan ja ennen kuin koira ehtii "lässähtää" hetsataan palkalla uudelleen antamatta kuitenkaan koiralle palkkaa. Hetsistä suoraan seuruuseen, kun koira on aktiivinen, se palkataan.
Koira alkaa vilkuilemaan ympärilleen, kontakti tippuu seuruussa. Liina oikeaaan käteen, heti, jos koira meinaa pudottaa kontaktin, ohjaaja kääntyy tiukasti oikeaan 180 astetta, pieni nyppy liinasta, uudestaan käsketään "seuraa, seuraa" ja heti koiran tarjotessa aktiivisuutta se palkataan.
Koira käyttää vajavasti takapäätään. Ohjaaja tekee täyden 360 asteisen käännöspiruetin vasempaan ja vaatii koiralta aktiivisuutta. Kun koira on tottunut treeneissä "ylikäyttämään" takapäätään, kokeessa ysikymppiset käännökset tuntuvat helpoilta.
Pohjataitona hyvään pitoon noudossa koiran kanssa leikitään patukalla, ja kun koira taistelee hyvin, rauhoitetaan tilanne. Toisella kädellä pidetään koiraa leuan alla, toinen käsi on patukassa. Pienellä nypytyksellä testataan koiran otetta. Kehutaan, kun koira puree hyvin patukkaan. Jos koira löystää otetta, heti patukassa olevalla kädellä nypnyp. Koiralle pitää tulla mielikuva, että jos se ei pure kunnolla ja rauhassa, saalis karkaa.
Beassi oli viimeisenä suoritusvuorossa. Sovittiin, että ensin tehtäisiin seuruuta ja sen jälkeen mahdolisesti noutoja. Hain Beassin häkistä kentälle, virittelin sitä "tottishommiin", ja tehtiin normi seuruupätkä, josta sitten palkkasin. Beassi oli optimaalisessa viretilassa, mutta edisti seuruussa aika vahvasti. ET neuvoi minua kävelemään hitaammin, joka oli yllättävän vaikeaa :D. Puhuttiin sitten siitä, että kuna annan Beassille palkan taskusta, se pikkuhiljaa on alkanut ennakoimaan palkan suuntaa ja seuraamispaikka on tullut liian eteen. Tehtiin sitten semmosta, että käsken Beassin sivulle, annan "seuraa"-käskyn, ja Beassi saa minun oikeasta kädestä palkan takaa kiertämällä. Sitten sama siten, että otan yhden askeleen eteenpäin pienellä viiveellä "seuraa"-käskyn antamisen jälkeen. Annan koiralle aikaa keskittyä tehtävään. Beassi yritti korjata paikkaa paremmaksi.
ET kysyi, olenko tehnyt imutusta Beassille ja, että tekeekö se hommia vieraiden kanssa. Beassihan tekee vaikka kenen kanssa kuha saa ruokaa palkaksi! ET imutti Beassia namilla pikkupätkän ja näytti, miten minun tulisi kädellä työntää koiraa taaemmas oikeaan paikkaan. Beassi oli liekeissä imutuksesta ja haukkasi ET:n hanskasta palasen :D. Tein itse samaa ja välissä käytin kättä ylhäällä ja taas imutin. Huomasin, että taas harpoin kävelemään liian nopeasti. Palataan seuruussa siis Beassin kanssa vähän taaksepäin ja tehdään imutuksella paikkaa noin kymmen senttiä taakemmas.
Sitten tehtiin noutoa ja ET pyysi meitä tekemään norminoudon, joita ollaan kotona tehty nähdäkseen missä ollan Beassin kanssa menossa. Otin Beassin sivulle, pidin sitä rinnasta kiinni ja heitin kapulan vähän hetsaten. Beassin ottaessa kontaktin annoin sille noutokäskyn ja Beassi lähti hakemaan kapulaa. Se vähän kompastui sen pannassa kiinni roikkuneeseen grippiin, joten kapulaan isku ei ollut nopein. Tehtiin samanlain toiseen kertaan, mutta tällä kertaa se paluumatkalla haistoi maassa olleen namin, ja nenä liimautui kiinni maahan, joten jouduin antamaan sille uuden käskyn. Kolmannella kerralla Beassi teki hienosti. Palautus on tiivis, mutta Beassin ote löystyy, sillä se ennakoi tulevaa irroitusta. Tähän saimmekin vinkiksi vahvistaa luovutusasennossa sitä, kun koira puree täysiä kapulaan. ET kehui, että ohjaan Beassia vietillisesti hyvin ja se toimii hyvässä viretilassa.
Meidän jälkeen ET otti oman 6-vuotiaan malinsa ja teki sillä vähän tottista. Hienoa katseltavaa :).
Tauolla poristiin muiden osallistujien kanssa ja multa kyseltiin, että mitä oot tehny aiempien koirien kanssa. Menin ihan hämilleen ja totesin, että Beassi on minun ensimmäinen :D.
Toisella kierroksella ennen Beassin suoritusvuoroa kyselin, että voitaisko tehdä Beassin kanssa vähän leikitystä. Kokeilin, mutta taas minun piti todeta se, että palkataan koiraa sillä, mistä se palkkaantuu ja mistä se oikeasti nauttii. Pelataan niillä vieteillä, mitä koiralla on, sillä niitä voi vahvistaa mutta ei taikoa tyhjästä, jos perimästä ei ole niitä suinaantunut! Otettiin vähän haukkua kehiin. ET neuvoi minua haukuttamaan Beassia ja peruuttamaan hitaasti taaksepäin, kun se haukkuu aktiivisesti. Hyvästä haukusta käsken koiran suoraan seuruuseen ja seuruusta palkka. Tehtiin myös niin, että haukutus-seuruu-haukutus-seuruu-palkka. Tässäkin reenissä Beassi oli täysillä mukana. Kerroin ET:lle, että ollaan tehty apparin kanssa haukutus-seuruu-juttuja ja ET neuvoi minun käyttävän niitä itsekin hyväksi. Olenhan itse haukuttanut Beassia paljon, mutta harvemmin tottistellessa.
Lopuksi katottiin vielä kapulahommia. Tehtiin siten, miten olen aiemminkin tehnyt, että Beassi on edessäni ja tarjoan sille kapulan kehun sitä kiskomaan kapulaa itselleen. Tähän opittiin uusi palkkaustyyli, eli otan namin jo valmiiksi käteen, tarjoan kaksin käsin kapulan koiralle, kehun, kun koira kiskoo, palkkasana ja nami lentää koiran taakse. Sitten vielä koiran nostatus: haukutus, namien saalistus ja koira lepäämään.
Mahtava reenipäivä takana, pää täynnä ajateltavaa ja taskut täynnä reeni-ideoita. Videotakin mulla olis, mutta sitä saatte katsella ehkä myöhemmin. Mainittakoon tähän loppuun vielä, että perjantaina sain mukavan tiedon. Minut ja Beassi on valittu Kennelliiton Tokonuoret valmennusryhmään.
Perjantaina strattasi auto kohti Oulua. Siellä yövyttiin ja seuraavana aamuna huristeltiin Liminkaan. Dogantti-halli löytyi helposti, ja ensiksi kävin ilmoittautumassa paikalle. Kävi ilmi, että kaikille muille osallistujille lähetetty sähköposti koiran ennakkotiedoista ei ollut jostain syystä ei ollut tullut minun säköpostiin. Sitten käytin Beassia pikkukävelyllä ja vein sen halliin häkkiin.
Koska suurin osa osallistujista olivat olleet tammikuussakin ET:n koulutuksessa, aluksi ei käyty sen kummempia teorioita läpi. Jokaisen koirakon treeni suunniteltiin pääpiirteittäin aluksi ja purettiin sitten, kun treeni oli ohi ja koira oli päässyt tauolle. Tämä on mielestäni erittäin hyvä systeemi, ja sain muidenkin koirien treenesitä ideoita. Jotkut taktiikat sopivat toisille koirille ja ohjaajille, toiset toisille. Tässä muutamia:
Koiralla meinaa laskea vietti seuruussa. Hetsataan koiraa palkalla, palkka kainaloon/käteen, koiraa seuruutetaan ja ennen kuin koira ehtii "lässähtää" hetsataan palkalla uudelleen antamatta kuitenkaan koiralle palkkaa. Hetsistä suoraan seuruuseen, kun koira on aktiivinen, se palkataan.
Koira alkaa vilkuilemaan ympärilleen, kontakti tippuu seuruussa. Liina oikeaaan käteen, heti, jos koira meinaa pudottaa kontaktin, ohjaaja kääntyy tiukasti oikeaan 180 astetta, pieni nyppy liinasta, uudestaan käsketään "seuraa, seuraa" ja heti koiran tarjotessa aktiivisuutta se palkataan.
Koira käyttää vajavasti takapäätään. Ohjaaja tekee täyden 360 asteisen käännöspiruetin vasempaan ja vaatii koiralta aktiivisuutta. Kun koira on tottunut treeneissä "ylikäyttämään" takapäätään, kokeessa ysikymppiset käännökset tuntuvat helpoilta.
Pohjataitona hyvään pitoon noudossa koiran kanssa leikitään patukalla, ja kun koira taistelee hyvin, rauhoitetaan tilanne. Toisella kädellä pidetään koiraa leuan alla, toinen käsi on patukassa. Pienellä nypytyksellä testataan koiran otetta. Kehutaan, kun koira puree hyvin patukkaan. Jos koira löystää otetta, heti patukassa olevalla kädellä nypnyp. Koiralle pitää tulla mielikuva, että jos se ei pure kunnolla ja rauhassa, saalis karkaa.
Beassi oli viimeisenä suoritusvuorossa. Sovittiin, että ensin tehtäisiin seuruuta ja sen jälkeen mahdolisesti noutoja. Hain Beassin häkistä kentälle, virittelin sitä "tottishommiin", ja tehtiin normi seuruupätkä, josta sitten palkkasin. Beassi oli optimaalisessa viretilassa, mutta edisti seuruussa aika vahvasti. ET neuvoi minua kävelemään hitaammin, joka oli yllättävän vaikeaa :D. Puhuttiin sitten siitä, että kuna annan Beassille palkan taskusta, se pikkuhiljaa on alkanut ennakoimaan palkan suuntaa ja seuraamispaikka on tullut liian eteen. Tehtiin sitten semmosta, että käsken Beassin sivulle, annan "seuraa"-käskyn, ja Beassi saa minun oikeasta kädestä palkan takaa kiertämällä. Sitten sama siten, että otan yhden askeleen eteenpäin pienellä viiveellä "seuraa"-käskyn antamisen jälkeen. Annan koiralle aikaa keskittyä tehtävään. Beassi yritti korjata paikkaa paremmaksi.
ET kysyi, olenko tehnyt imutusta Beassille ja, että tekeekö se hommia vieraiden kanssa. Beassihan tekee vaikka kenen kanssa kuha saa ruokaa palkaksi! ET imutti Beassia namilla pikkupätkän ja näytti, miten minun tulisi kädellä työntää koiraa taaemmas oikeaan paikkaan. Beassi oli liekeissä imutuksesta ja haukkasi ET:n hanskasta palasen :D. Tein itse samaa ja välissä käytin kättä ylhäällä ja taas imutin. Huomasin, että taas harpoin kävelemään liian nopeasti. Palataan seuruussa siis Beassin kanssa vähän taaksepäin ja tehdään imutuksella paikkaa noin kymmen senttiä taakemmas.
Sitten tehtiin noutoa ja ET pyysi meitä tekemään norminoudon, joita ollaan kotona tehty nähdäkseen missä ollan Beassin kanssa menossa. Otin Beassin sivulle, pidin sitä rinnasta kiinni ja heitin kapulan vähän hetsaten. Beassin ottaessa kontaktin annoin sille noutokäskyn ja Beassi lähti hakemaan kapulaa. Se vähän kompastui sen pannassa kiinni roikkuneeseen grippiin, joten kapulaan isku ei ollut nopein. Tehtiin samanlain toiseen kertaan, mutta tällä kertaa se paluumatkalla haistoi maassa olleen namin, ja nenä liimautui kiinni maahan, joten jouduin antamaan sille uuden käskyn. Kolmannella kerralla Beassi teki hienosti. Palautus on tiivis, mutta Beassin ote löystyy, sillä se ennakoi tulevaa irroitusta. Tähän saimmekin vinkiksi vahvistaa luovutusasennossa sitä, kun koira puree täysiä kapulaan. ET kehui, että ohjaan Beassia vietillisesti hyvin ja se toimii hyvässä viretilassa.
Meidän jälkeen ET otti oman 6-vuotiaan malinsa ja teki sillä vähän tottista. Hienoa katseltavaa :).
Tauolla poristiin muiden osallistujien kanssa ja multa kyseltiin, että mitä oot tehny aiempien koirien kanssa. Menin ihan hämilleen ja totesin, että Beassi on minun ensimmäinen :D.
Toisella kierroksella ennen Beassin suoritusvuoroa kyselin, että voitaisko tehdä Beassin kanssa vähän leikitystä. Kokeilin, mutta taas minun piti todeta se, että palkataan koiraa sillä, mistä se palkkaantuu ja mistä se oikeasti nauttii. Pelataan niillä vieteillä, mitä koiralla on, sillä niitä voi vahvistaa mutta ei taikoa tyhjästä, jos perimästä ei ole niitä suinaantunut! Otettiin vähän haukkua kehiin. ET neuvoi minua haukuttamaan Beassia ja peruuttamaan hitaasti taaksepäin, kun se haukkuu aktiivisesti. Hyvästä haukusta käsken koiran suoraan seuruuseen ja seuruusta palkka. Tehtiin myös niin, että haukutus-seuruu-haukutus-seuruu-palkka. Tässäkin reenissä Beassi oli täysillä mukana. Kerroin ET:lle, että ollaan tehty apparin kanssa haukutus-seuruu-juttuja ja ET neuvoi minun käyttävän niitä itsekin hyväksi. Olenhan itse haukuttanut Beassia paljon, mutta harvemmin tottistellessa.
Lopuksi katottiin vielä kapulahommia. Tehtiin siten, miten olen aiemminkin tehnyt, että Beassi on edessäni ja tarjoan sille kapulan kehun sitä kiskomaan kapulaa itselleen. Tähän opittiin uusi palkkaustyyli, eli otan namin jo valmiiksi käteen, tarjoan kaksin käsin kapulan koiralle, kehun, kun koira kiskoo, palkkasana ja nami lentää koiran taakse. Sitten vielä koiran nostatus: haukutus, namien saalistus ja koira lepäämään.
Mahtava reenipäivä takana, pää täynnä ajateltavaa ja taskut täynnä reeni-ideoita. Videotakin mulla olis, mutta sitä saatte katsella ehkä myöhemmin. Mainittakoon tähän loppuun vielä, että perjantaina sain mukavan tiedon. Minut ja Beassi on valittu Kennelliiton Tokonuoret valmennusryhmään.
lauantai 13. helmikuuta 2016
Luustokuvissa
Tammikuussa käytin Beassin luustokuvissa Keminmaassa Onni Heiskasen klinikalla. Beassilta kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä. Beassi punnittiin aluksi, ja mittari näytti 16,8 kiloa. Ihan normilukemia siis. Sitten nostin Beassin pöydälle, ja sille pistettiin piikki rauhoittavaa lääkettä. Bea ei edes huomannut piikkiä ja oli ihan rauhassa pöydällä. Päästin Beassin pöydältä alas vielä hetkeksi lattialle kirmailemaan. Pikkuhiljaa alkoi lääke vaikuttaamaan, ja otin Beassin viereeni lattialle istumaan. Vaikka olin ohjeiden mukaisesti antanut Beassille vain aamulla ruokaa, sille tuli huono olo ja pari kertaa oksensi vatsalaukkunsa tyhjäksi. Tämän jälkeen se jo lösähti lattialle "melko kuolleena" makaamaan. Eläinlääkäri ja hoitaja kantoivat Beassin kuvaushuoneeseen, ja sille pistettiin vielä vähän lisää nukutuslääkettä, sillä se yritti vielä vähän pyristellä vastaan.
Minut ohjattiin odotushuoneeseen odottomaan, kunnes loputtoman pitkältä tuntuneen ajan jälkeen kuvat oli otettu. (Aikaa ei oikeasti kulunut kauan, vaikka se siltä tuntui.) Beassi makasi lattialla ja minut huomatessaan sen häntä alkoi vispaamaan. Eläinlääkäri näytti minulle kuvat ja kertoi näin:
"Selässä näyttäisi olevan oikea määrä nikamia. Lonkat näyttävät puhtaalta, mutta vasen lonkkamalja on aavistuksen matalampi kuin oikea. Arviolta B/B tai C/B. Kyynärät ovat käyttökelpoiset."
Beassia vähän heräteltiin, ja tuen kanssa se pääsi jaloilleen. Ulkoilmassa Beassi jo vähän virkistyi. Häntää se ei kuitenkaan vielä jaksanut kantaa selän päällä, kuten se normaalisti tekee. Kotimatkalla Beassi makasi takapenkillä reporankana minun vieressä ollen vielä ihan nuupoksissa.
Kaikki kuvat lähtivät Kennelliittoon lausuttavaksi, ja jännällä odotan niiden tuloksia. Toivotaan parasta!
Minut ohjattiin odotushuoneeseen odottomaan, kunnes loputtoman pitkältä tuntuneen ajan jälkeen kuvat oli otettu. (Aikaa ei oikeasti kulunut kauan, vaikka se siltä tuntui.) Beassi makasi lattialla ja minut huomatessaan sen häntä alkoi vispaamaan. Eläinlääkäri näytti minulle kuvat ja kertoi näin:
"Selässä näyttäisi olevan oikea määrä nikamia. Lonkat näyttävät puhtaalta, mutta vasen lonkkamalja on aavistuksen matalampi kuin oikea. Arviolta B/B tai C/B. Kyynärät ovat käyttökelpoiset."
Beassia vähän heräteltiin, ja tuen kanssa se pääsi jaloilleen. Ulkoilmassa Beassi jo vähän virkistyi. Häntää se ei kuitenkaan vielä jaksanut kantaa selän päällä, kuten se normaalisti tekee. Kotimatkalla Beassi makasi takapenkillä reporankana minun vieressä ollen vielä ihan nuupoksissa.
Kaikki kuvat lähtivät Kennelliittoon lausuttavaksi, ja jännällä odotan niiden tuloksia. Toivotaan parasta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)