lauantai 18. kesäkuuta 2016

Kesätreeniä

Nautimme Beassin kanssa kesälomasta täysillä. Voidaan mennä treenaamaan ihan milloin huvittaa, pellot ja metsät vihertää. Ootan myös innolla tulevia leirejä :)!

Eilen päivällä tottisteltiin. Treenattiin seuruuta, jossa palkkasin paljon ja tehtiin ihan lyhyitä pätkiä. Beassi teki innoissaan :). Luoksaria otettiin pitkältä matkalta, ja viiminen toisto niin, että Beassi sai eteeni tultuaan juosta jalkojen välistä takapalkalle. Beassi tuli joka kerta korrektiin asentoon eteeni. Tehtiin myös liikkeestä maahanmenoja. Lopuksi treenattiin hyppyä sekä avonaisella rimaesteellä että umpinaisella lautaesteellä. Maksimikorkeutena meillä oli 83 senttiä, josta Beassi meni hienosti yli. Hyppyytiin sitä niin, että juoksin Beassin vierellä ja toki itse kiersin hypyn.

Eilen iltapäivällä talloin noin 8 metriä leveän ja noin 50 metriä syvän esineruudun(kaistaleen). Ruudun tallausta ja hahmottamista helpotti huomattavasti se, että merkkasin ruudun rajat sitomalla puihin  muutaman muovisuikaleen, jolloin erotin tallotun alueen rajan. Viime vuoden lappalaiskoiraleirillä sain ohjeita esineruudun treenaamiseen ja muiden blogeista olen myös lukenut hyvän kuulosia vinkkejä. Nyt kesäloman aikana ollaan useammin esineitä etsitty. Esineruutu kuulu palveluskoiralajeista jälki-, haku-, viesti- ja etsintäkokeeseen. Päälajissamme erikoisjäljessä (FH) on vain jäljestysosuus eli se ei sisälä esineruutua, mutta omaksi iloksemme treenaamme esine-etsintää.

Silloin tällöin Beassi on ollut mulla mukana, kun olen kaistaleen tallannut, mutta nyt laitoin sen puuhun kiinni odottamaan, vaikka vähän inhottikin se sinne hyttysten keskelle jättää. Se oli mukavasti kerännyt energiaa siellä odotellessaan ja oli innoissan lähtemään etsimään.  Eilen pääsivät tilaamani SPKL-liivit ensimmäistä kertaa käyttöön ja niistä oli kyllä hyötyä - pienen metsään maastoutuvan koiran erottaa paljon paremmin oranssit liivit päällä. Aluksi otettiin "virittelyesine", jonka heitin muutaman metrin päähän, Beassi haki sen ja sai pienen palkan. Sitten käveltiin yhdessä ruudun takaosaan, heitin esineen ja sanoin virittelysanan. Palasimme yhdessä ruudun alkuun, virittelysana uudestaan ja käsky. Beassi haki innoissaan laukalla esineen ja palkkasin sen :). Tehtiin vielä samalla kaavalla toinen esine, jonka veimme ruudun keskivaiheille lähelle vasenta laitaa.
Beassi eteni hyvin ruudussa ja pian se pinkoi esine suussaan minun luo. Siitä se sai paljon kehuja ja ison palkan. Ekana esineenä puhelimen kuoret ja toisena hanska. Lopuksi keräsin vielä muovisuikaleet pois puista. Emme jätä itsestämme jälkiä luontoon.

Esineruudussa ollaan otettu yhtä tai kahta esineen tuontia, koska haluan, että Beassi säilyy into tekemistä kohtaan eikä se puudu toistoista. Nyt kun vielä niin alussa ollaan, niin viedään esine yhdessä.

Lenkin jälkeen lähdettiin mökille ja olin vähän pettynyt, ettei ehditty sitten jälkeä tekemään. Mutta kunnon jälkikoiran tulee jäljestää paikassa kuin paikassa, joten teimme sitten vielä illalla jäljen mökin melko isolle nurmipihalle. Jäljellä oli kolme kulmaa, yksi piikki (=45 asteen kulma) ja kolme esinettä. Mökin piha, kuten arvata saattaa oli täynnä muiden ihmisten hajujälkiä eli harhajälkiä ja yksi tuoreempi harha meni jäljen yli. Nämä eivät kuitenkaan Beassin työskentelyyn vaikuttaneet, se teki keskittyneesti eikä erehtynyt harhoille. Yhdessä kohtaa jälki ylitti  mökille vievän hiekkatien - no problems :). Pituutta jäljelle ei tullut kuin 120 metriä. Jälkien mittaamiseen käytän SHealth nimistä puheinsovellusta, joka mittaa matkan, ajan ja keskinopeuden sekä piirtää kartan.

Tänään päivä alkoi peltojäljellä. Tein lähipelloille aamulla 350 metriä pitkän jäljen kuudella kulmalla ja kolmella esineellä. Tarkotus oli tehä pitempi, mutta sääsket oli syödä minut elävältä, joten lopetin aiemmin. Tyhjiä askeleita jäljillä on meillä nykyään paljon enemmän kuin ruuallisia askeleita. Tänään nappuloita jäljellä oli vajaa desi. Heinä oli korkeampaa kuin Beassi, mutta siitä huolimatta Beassi jäljesti hienosti syvällä nenällä. Jälki kulki osittain myös mullalla ja siinäkin jäljestys kulki hyvin. Kulmat Beassi työsti hienosti ja esineiden kohdalla tippui maahan nopeasti ;). Viimeisen esineen olin vähän piilottanut heinien sekaan ja unohdin, mihin olinkaan tarkalleen sen laittanut. Jäljen lopussa yhtäkkiä Beassi meni maahan ja olin ihan yllättynyt, että tässäkö se esine olikaan. Beassi <3.

Päivällä taas tottisteltiin. Tehtiin seuruuta, paikkamakuuta. luoksetuloa, jääviä (istu,seiso,maahan) sekä hyppyä ja hyppynoutoa. Hyppynouto tehtiin kevyellä ohjatun kapulalla 60cm lautaesteen yli. Beassi teki mainiosti. On se nopea oppija. Lautaesteen korotusmahdollisuus loppuu 80 senttimetriin, mutta rimaesteen saa portaattomasti korotettua metriin saakka. Lautaesteessä toiseen suuntaan hypätessä lauta tippuu, jos koira siihen osuu, mutta nyt olen uskalanut hypyttää Beassia molempiin suuntiin myös 80 sentin yli. Rimaesteellä maksimikorkeus oli tänään 86 senttiä. Ehkä se metrinen pk-hyppynouto ei olisi meille mahdottomuus, vaikkei ihan heti pienestä lapinkoirasta uskoisikaan. Ainoa este etenemisessämme taidan olla minä ;). Kuten sanottua FH:ssa ei ole tottistakaan, mutta se ei estä meitä sitä treenaamasta tokon ohella.

Illalla lenkin lomassa kävin vielä esineruudun tekemässä. Sadekin sopivasti lakkasi juuri, kun sain sadevaatteet puetua. Tein about 10 metriä leveän ja 40 metriä syvän kaistaleen avaraan mäntykangasmetsään, jotta pystyisin paremmin seuraaman koiran työskentelyä. Beassi odotti tallauksen ajan puussa kiinni. Virittelyesine ekaksi, se meni ihan ok. Ruutuun vietiin esine yhdessä. B juoksi suoraan esineen luo, mutta jäi esineen viereen seisoskelemaan ja katsoi minua. Odotin hiljaa, josko se itse tarjoaisi haluttua toimintaa. Ei tarjonnut. Mietin, että a) jatkanko odottamista, b) kävelenkö hitaasti koiran luo, josko se sitten ottaisi esineeen suuhunsa, c) kutsunko sen luo ja lähetän uudelleen vai d) annako uuden käskyn. Päädyin antamaan uuden käskyn, jolloin se pienellä viiveellä otti esineen ja toi sen mulle. Kehuin ja annoin pienen palkan. Koska halusin loppuun yhtä onnistuneen toiston kuin eilisissä esineruutureeneissä oli, päädyin vielä viemään sille uudestaan esineen. Ei olisi ehkä kannattanut. Jälleen Beassi juoksi laukalla esineen luo, mutta jäi sinne seisomaan. Odotin taas, jolloin Beassi keksi ilmaista esineen menemällä maahan (kuten jäljellä). Menin Beassin luo ja totesin vaan: "oho, tämä ei ollu ny ihan sitä, mitä haettiin". Lopetettiin treenit siihen, että heitin Beassille esineen noin 10 metrin päähän, Beassi haki sen ja palkkasin Beassin.

Maanantaina kun treenatttiin esineruutua, Beassi pysähtyi hetkeksi katsomaan minua otettuaan esineen suuhunsa. Kehuin Beassia, niin se toi esineen reippaasti mulle. Tuolloin otettiinki vain se yksi esine, enkä ruvennut säätämään mitään ylimääräistä. Tällä kertaa en kehunut sitä, sillä se ei yrittänyt ottaa esinettä. En tiedä sitten johtuiko tämänpäiväinen vatkuttelu uusista esineistä (tod.näk ei, koska eilisissä reeneissä puhelimen kuoret oli sille uus esine ja silti se teki erinomasesti) vaiko ehkä väsymyksestä, sillä tänän oltiin jo treenattu jälkeä ja tottista ennen esineruutua+lenkit siihen päälle.

Jatkamme treenejä, mutta yritän olla treenaamatta koiraa aivan puhki.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti