Jeee hiihtoloma!

Vihdoinkin. Kyllä tätä on odotettu. Tällä viikolla (tai oikeastaan ensi eli 10 viikolla) en aio lukea yhteenkään kokeeseen, ratkaista yhtään yhtälöä tai muutenkaan tehdä mitään, mikä liittyy kouluun. Elikkä rentouttava, liikunnallinen ja Pötsille omistettu loma tiedossa. Ylläkselle suunnataan :).

Niin sitten koira-asiaan. meän pikkuneiti täytti maanantaina 10 kuukautta ja aloitti samalla juoksunsa. Tämä oli odotettavissa, sillä Beassin kiinnostus hajuihin ja itsensä "puhdistaminen" on lisääntynyt viime aikoina  Vastahan se oli ihan pentu vielä! Maanantaina Beassi oli hirveän alakuloinen ja ihmetteli, että mikä tämän homman nyt oikein on. Loppuviikkoa kohden on virkistynyt ja tottunut jo juoksuaikapöksyihin. Onhan se hieman luonnotonta laittaa koiralle sellaiset, mutta mieluummin niin kuin luututa joka päivä lattia. Lenkeillä on käyty muuten normaalisti, mutta irti ei olla uskallettu koiruutta päästää.

Olin jo ehtinyt suunnitella, että menisimmeYlläksen koirakerhon järjestämään mätsäriin kuten viime hiihtolomallakin, tällä kertaa koirallisena. Mutta näillä näkymin, jos juoksut ei lopu ennen mätsäriä, ei sinne voi Pötsiä viedä.

Hyvää lomaa kaikille, jotka saavat siitä nyt nauttia!

Talvilomafiilistelykuvia:

  

 

Valitettavasti meillä ei ole aivan yhtä paljon lunta kuin noissa tammikuisissa kuvissa, mutta toivotaan, että, Ylläksellä lunta riittää vielä lasketteluun ja hiihtoon:).

Pello RN 15.2.

Viikko sitten lauantaina Beassi kävi ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään. Koska minulla on todella kiireinen vikko takana, en kerinnyt tehdä näyttelystä postausta aiemmin.

Lauantaiaamuna noin klo 9 lähdin Beassin kanssa kävelemään pienen lenkkipyrähdyksen, ja puolisen tuntia myöhemmin äitini otti minut auton kyytiin ja lähdimme huristelemaan kohti Pelloa. Meiltä kestää noin tunnin ajaa Pelloon ja olimme paikalla puoli 11, tunti ennen kehän alkua. Kävimme näyttämässä Pössin rokotukset, minkä jälkeen menimme kehän laidalle odottelemaan. Nuoreksi ja vilkkaaksi koiraksi Beassi rauhoittui mielestäni hyvin, (paremmin kuin minä ;) ). Odottelimme pari tuntia ennen juniorinarttujen arvostelun alkua. Esitin Beassin itse, mistä olin hieman epävarma, koska tuo oli ensimmäinen kertani, enkä ole käynyt näyttelyharkoissakaan. Hyvinhän se meni, olin tooosi tyytyväinen Beassiin, joka oli varmaan juniorinarttujen nuorin. Beassi oli ensimmäinen arvosteltava luokassaan. Tuomarina oli Saija Juutilainen. Bean arvostelu:

JUN EH JUK-4
9kk. Rodunomainen lähestyttäessä. Oikealinjainen, vielä hieman takakorkea juniori. Sopivasti luustoa. Sievä nartun pää ja ilme. Hyvä purenta. Kuono saa vielä vahvistua. Tyypilliset kulmaukset ja käpälät.Sujuvat, kevyet liikkeet. Luonnollisesti vielä pentumaista löysyyttä ja on vielä takakorkeassa vaiheessa. Tarvitsee aikaa.

Oli kyllä mukava kokemus. Vielä kun saan itselleni ja Beassille lisää kokemusta niin hyvä tulee. Seuraavia näyttelyitä suunnitellessa...

Tässä muutamia seisomakuvaräpsyjä kotoa.

Lupaan laittaa tässä pian kuvia näyttelyistä, kunhan saan ne ensin siirrettyä kovalevylle ja sitten tänne. Näyttelyiden jälkeen, kun päästiin kotiin, Beassin piti päästelää höyryjä, koska oli näyttelyiden ajan hienosti jaksanut hiillitä itsensä. Tämä kuva kuvaa hieman Pössin fiiliksiä hyvin hoidetun työn jälkeen.

Pentukuvia osa1

Päätinpä laittaa vähän kuvia Beassista pentuna. Beassin pentueesta minulla ei valitettavasti ole hyvää kuvaa, mutta Lapland Lord's:in blogissa on kuvia siitäkin, kun pennut ovat marsuiässä (muutaman viikon iässä, näyttävät enemmän marsuilta kuin koirilta:)). Beassi oli pikkupentuna rohkea ja utelias ihana pikku pallero. Kun katson pentukuvia, huomaan, kuinka hurjasti Beassi on kasvanut. Vaikka Beassi ei ollut mielestäni pentueen vilkkain pentu, sillä energiaa pisaa vaikka muille jakaa :)

                                          Hieno tervetuliaiskyltti :)

                                                 Mietteliäs ilme.

                                           

                                             Iso pallo, pieni koira.

 Kesähelteillä Beassi tykkäsi nukkua viileässä eteisessä, kenkätelineen alla.

 Mansikkaverkkoapulainen :).                                                                                         

 Kaijan kasvatti Typy kävi meillä kesällä leikkimässä. Kyllä vauhtia ja vähemmän vaarallisia tilanteita riitti. Typy oli tuollloin puolivuotias.

                                          Ihana rapanassu.

                                           

                                                 Tassun anto oli pikku-Beasssin lempitemppu

                                                Kaivuuhommissa.... olikohan tämä nyt ihan luvallista?

                            Valitettavasti kuvakulma lähes kaikissa kuvissa olisi voinut olla parempi. Vanhempia kuvia                                katsellessa oppii myös, mitä voi itse tehdä toisin kuvatessa. Kuvat on otettu                                                  Canonin pokkarilla.

                                       Kuvia

Harmittaa ihan hirveästi! Nilkka nyrjähti torstaina, enkä sitten tietenkään pääse Beassin kanssa lenkkeilemään, enkä pääse myöskään valokuvaamaan Beassia metsässä. Ajattelin, että viikonloppuna suunnistan metsään ja etsin oikein hyvän paikan, jossa saisi kivoja kuvia koiruudesta. Noh, suunnitelmat tuppaa vaihtumaan. Nyt siis istun kotona parantelemassa  nilkkaa. Toivotaan, että se paranee ennen Pellon näyttelyitä.


Eilen Beassi täytti jo yhdeksän kuukautta. Niin se vaan aika kuluu, ja nyt meillä on kotona murkkuikäinen vilpertti. Juoksuja odotellessa :). Beassi on muuten syntynyt koirienpäivänä 24.4.

Sitten treenijupinoita.(Koti)treeneissä edetään hitaasti(, mutta varmasti). Keskiviikkona harjoiteltiin erityisesti seuruuta ja sitä, että Beassi pysähtyy sivulle istumaan, kun mie pysähdyn. Aluksi autoin sitä sannallisesti ja lopulta häivytin sen. Aloiteltiin myös liikkestä maahanmenon ja seisomisen harjoittelu. Kävelin takaperin kasvot Beassiin päin ja käskin sitä vuoroin maahan ja vuoroin seisomaan ja palkkasin. Vaikeutin treeniä hieman: käskiessäni Bean maahan tai seisomaan kävelin muutaman askeleen poispän, palasin takaisin ja palkkasin.

    Kyllä siitä vielä taikurikoira tulee :)!

   Ripsetkin ihan kurassa Bealla.

    "Anna minun nukkua rauhassa!"

    "Mitä jäbä duunaa?"
     "Yritän mahduttaa aarteeni kaivamaani kuoppaan!"

    

  Ps. En keksinyt oikein hyvää otsikkoa, joten paremman puutteessa tuo saa kelvata:).