Kuvia

Harmittaa ihan hirveästi! Nilkka nyrjähti torstaina, enkä sitten tietenkään pääse Beassin kanssa lenkkeilemään, enkä pääse myöskään valokuvaamaan Beassia metsässä. Ajattelin, että viikonloppuna suunnistan metsään ja etsin oikein hyvän paikan, jossa saisi kivoja kuvia koiruudesta. Noh, suunnitelmat tuppaa vaihtumaan. Nyt siis istun kotona parantelemassa  nilkkaa. Toivotaan, että se paranee ennen Pellon näyttelyitä.


Eilen Beassi täytti jo yhdeksän kuukautta. Niin se vaan aika kuluu, ja nyt meillä on kotona murkkuikäinen vilpertti. Juoksuja odotellessa :). Beassi on muuten syntynyt koirienpäivänä 24.4.

Sitten treenijupinoita.(Koti)treeneissä edetään hitaasti(, mutta varmasti). Keskiviikkona harjoiteltiin erityisesti seuruuta ja sitä, että Beassi pysähtyy sivulle istumaan, kun mie pysähdyn. Aluksi autoin sitä sannallisesti ja lopulta häivytin sen. Aloiteltiin myös liikkestä maahanmenon ja seisomisen harjoittelu. Kävelin takaperin kasvot Beassiin päin ja käskin sitä vuoroin maahan ja vuoroin seisomaan ja palkkasin. Vaikeutin treeniä hieman: käskiessäni Bean maahan tai seisomaan kävelin muutaman askeleen poispän, palasin takaisin ja palkkasin.

    Kyllä siitä vielä taikurikoira tulee :)!

   Ripsetkin ihan kurassa Bealla.

    "Anna minun nukkua rauhassa!"

    "Mitä jäbä duunaa?"
     "Yritän mahduttaa aarteeni kaivamaani kuoppaan!"

    

  Ps. En keksinyt oikein hyvää otsikkoa, joten paremman puutteessa tuo saa kelvata:).