Kuulumisia

Nilkkani on kutakuinkin toipunut leikkauksesta ja olen pystynyt lenkkeilemään jo kolmisen viikkoa. Ei se vielä tosin terveen nilkan kaltainen ole, mutta kuitenkin pystyn elämään melko normaalia elämää.

Treenirintamalta kuuluu ihan hyvää. Viimeisen kahden viikon sisällä on tehty kymmenen jälkeä. Kuljen vielä jäljellä Beassin vieressä, jotta näen sen tekemiset kunnolla ja pääseen tarpeen tullen puuttumaan siihen. Pisimmät jäljet ovat olleet 200 metriä ja pisimmät yhtenäiset tyhjät pätkät 20 askelta, eli ei vielä kovin pitkiä. Viime kesänä (2014) ja alkukaudesta tänä vuonna Beassilla ollut päännosto-ongelma on saatu lähes täysin kitkettyä pois aktivoivan pakotteen avulla. Yksinkertaisesti koiran on pakko jäljestää, mutta koira myös kovasti haluaa jäljestää. Jäljestäessä Beassin häntä on alhaalla ja Beassi jäljestää hyvin maavainuisesti, melkeinpä imuroi jälkeä. Jäljestys on mennyt hyvin. Yhden ja puolen kuukauden tauko ei ole näkynyt Beassin tekemisessä, mutta eipä se tauon aikana ole kehittynytkään :D. Kulmissa oli yhdellä jäljellä vähän häikkää (en löytänyt selkeää syytä, mistä johtui), mutta muuten se on kulmat mennyt tosi tarkasti tarkistelematta ja ylittämättä kulmaa.

Vajaa kaksi viikkoa sitten aloitimme myös esineprojektin. Varmaan jo vuoden verran olen Beassille yrittänyt opettaa esineilmaisua, mutta treenaaaminen on ollut satunnaista, eikä mulla ollut selkeää kriteeriä, selkeää ajatusta, millaisen ilmaisun haluan ja miten se tulisi opettaa. ID-jäljellä Beassi on ilmaissut esineet menemällä maahaan ja ilmaisu on ollut hyvä. Haluan kuitenkin, että ilmaisu on vieläkin varmempi ja koira osaa tehdä sen itsenäisesti ilman apukäskyjä. Niinpä tein kahdeksanvaiheisen treenisunnitelman ja aloimme opettelemaan uutta ilmaisutapaa. Beassin tulee mennä maahan ja tuijottaa esinettä. Treenit ovat sujuneet ja edistyneet hyvin, mutta vielä on treenattavaa ennen kuin voin laittaa esineet peltojäljelle.

Itse olen vähän sellainen ihminen, että tykkään tehdä treenisuunnitelmia. Kirjoittaa mustaa valkoiselle. Suunnitelmasta on helppo tarkistaa, missä mennään ja mitä seuraavaksi.

Viikko sitten sain iskän avustuksella tehtyä kolme hajuerottelupurkkia tai paremminkin iskä teki purkit ja mie yritin auttaa parhaani mukaan. Eihän ID-kurssista olekaan ehtinyt kulua kuin viisi kuukautta ennen kuin saatiin omat purkit tehtyä. Tosiaan hajuerottelua on nyt aloiteltu kanelin hajulla ja hyvin on mennyt.

Eilen tokoiltiin Ainiovaaran kentällä. Nyt kun on jo iltaisin pimeää, täytyy miettiä, mihin menee iltaisin treenaamaan, että näkeekin jotain. Riittävästi valaistuja kenttiä ei ole tosiaankaan liikaa. Eilen treenattiin seuruuta, luoksaria, kaukokäskyjä ja paikkamakuuta. Kaukot otan nyt tehotreenin alle, koska Beassi ei aina nouse maasta istumaan heti käskyn saatuaan. Paikkamakuuseen menossa Beassi vähän ennakoi. Kun seuruutin sen paikkispaikalle ja pysähdyin, Beasssi oli jo puoliksi maassa. Otettiin sitten uusiksi ja vasta käskyn saatuaan Beassi läsähti maahan kunnolla. Noin minuutin kohdalla kävin palkkaamassa sen ja sitten poistuin taas noin 20 metrin päähän. Tässä vaiheessa Veera kävi vapauttamassa Caran ja leikitti sitä lähellä Beassia. Beassi vilkaisi heitä kaksi kertaa, mutta sillä ei ollut aikomustakaan nousta. Oottelin vielä jonkun aikaa ja kävin palkkaamassa. Kivat treenit oli :)! Ei kyllä yhtään haittais, vaikka treeneihin eksyisi joskus muitakin kuin mie ja Veera.

Pitää vielä mainita, että Beassi aloitti juoksunsa 11. päivä sunnuntaina.

Tää lähtee nyt tallaan jälkeä ja toivottavasti eksyy myös pian blogin ääreen.