Aina ei mene suunnitelmien mukaan

Niinhän siinä sitten kävi, että (painajais)uneni kävi toteen ja nilkkani leikattiin uudelleen. Tällä hetkellä jalka on kipsissä, mutta paranemaan päin onneksi. Kipsistä pääsen onneksi pian eroon ja sitä myötä kuntouttamaan nilkkaa. Tämä on väistämttä vaikuttanut meidän treeneihin. Beassi on ollu nyt kaksi viikkoa "keittiönnurkkatokokuurilla". Taas. Pääasia, että voimme kuitenkin tehdä jotain pientä treeniä, ettei Beassi ja varsinkaan mie aivan tylsistyisi;). Beassin lenkitys on ollut vanhempien hoidettavana. Kyllähän sen tuosta koirasta huomaa, kun pääsee vain kerran päivässä lenkille eikä kunolla treenaamaan. Kun olen esimerkiksi tekemässä läksyjä, Beassi haukottelee, venyttelee, kiehnää minun vieressä, että eiköhän lähdetä lenkille. Miellelläni lähtisinkin, jos voisin. Kiehnäämistä ja huomionhakua se tekee kyllä normiarjessakin, mutta paljon vähemmän. Peltojäljelnkin treenaamiseen on tullut hurja ainakin kolmen viikon tauko =(.

Meidän oli myös tarkoitus korkata tokokokeet 12.9. Torniossa. Kuukausi sitten ilmoittauduin, mutta jouduin harmikseni sen perumaan. Onneksi saan ilmoittaustumismaksun lääkärintodistuksella takaisin. Yritämme sitten myöhemmin uudestaan. Alokkaan liikkeet Beassi on osannut jo pidemmän aikaa, mutta lisätreeni häiriöiden, koekestävyyden ja liikkeidenkin osalta ei ole koskaan pahitteeksi.

Eilen olimme eläintenkouluttaja Sari Leppäjärvi-Matikaisen näyttötutkintokoulutuksessa Pellossa Rohkihallilla. Kyseessä oli siis meille ilmainen koulutus, jossa Sarin toimintaa olivat opettajat arvioimassa. Koulutukseen ilmoittautuessa sai esittää toiveen, mitä haluaisi koiralle opettaa. Ehdotin tokoliikkeitä esim. merkinkierto ja ruutu. Meille oli varattu yksityistunti, jossa aiheena avoimen luokan merkinkierto. Koska en itse pysty kävelmään, Sari otti Beassin ohjattavakseen. Oli hauska nähdä, miten Beassi teki töitä toisen ihmisen ohjattavana. Saimme hyvät eväät alkaa opettelemaan merkin kiertoa, kunhan vain itse tästä kuntoudun. Lopuksi harjoittelimme vielä kosketuskeppiiin koskemista, mikä oli Beassille uusi asia. Jos olin itse yhtään myöhässä, Beassi otti kepin suuhun. Huomaa kyllä, mitä on tullut sille paljon vahvistettua: erilaisten esineiden pitämistä suussa, kantamista ja tuomista. Katsoimme Sarin kanssa vielä käsikosketusta. Beassi on jo pitemmän aikaa osannut koskea kuonolla käteeni, ongelmana on vain ollut, etten ole saanut luotua käytökseen kestoa. Palkkauksen suunnastahan se oli kiinni. Beassi on aiemmin vain hutaissut kuonolla kämmeneeni ja äkkiä kiiruhtanut toiseen suuntaan heittämäni palkkanamin perään. Vaikka sitä kuinka yrittää ajatella, mitä itse pitäisi tehdä toisin, jotta koiran käytös muuttuisi, välillä siihen tarvii toisen ihmisen neuvomaan. Eilen iltapuhteena treenasimme käsikosketusta ja sain aikaan jopa 5 sekunnin mittaisia kosketuksia. Tätä temppua on hyvä treenata näin jalkapuolena. Näyttötutkintokoulutukseen oli mukava päästä myös siksi, koska itseäni kiinnostaa eläintenkouluttajakoulutus.