Menneitä tapahtumia

Koko alkuvuosi 2015 on käytännössä mennyt siinä, että olen odottanut nilkkani parantumista. On ollut pitempiä jaksoja, etten ole pystynyt kävelemään. Tämä tietenkin on haitannut meän treenaamista ja lenkkeilemistä. Harmittaa hirveästi, mutta toivotaan, että nilkka kuntoutuu nopeasti ja pääsen pian elämään normaalisti. Tällä hetkellä kuljen vielä(kin!) kyynärsauvojen avulla.

Helmikuun alussa treenailtiin Veeraleenin, Veeran ja Ullan kanssa hakuilmaisuja ja kaikkea, mitä kukanenkin halusi. Aluksi otettiin henkilöryhmää, ja sitten pyysin heitä leikittämään Beassia. Vieraita se ei tosiaan arastele. Leikkivälineenä oli meän patukan tapainen karvalelu. Beassi leikki hyvin tapansa mukaisesti: Alussa sitä piti sytytellä voimakkaalla saalisärsykkeellä ja sen ote lelusta oli huono ja epävakaa. Jos lelu meni piiloon, se vaati sitä haukkumalla, ja lelun voittaessa se paineli onnessaan jonnekin kauas tappamaan saaliinsa. Luoksetulokutsun saadessaan se unohti lelun heti ja juoksi (ruuan toivossa :D) takaisin luo. Veeraleeni totesi, että "tyypillistä lapinkoiran leikkiä".

Silloin joskus koiraa hankkiessani en osannut haluta koiralta ominaisuutta nimeltä saalisvietti. Ja koska Beassin kanssa en ole pennusta pitäen vahvistanut yhdessä minun kanssa leikkimistä, ei siltä voi odottaakaan "oikeaoppista" leikkiä. Tänä vuonna olen vahvistanut (silloin, kun olen jalkani puolesta pystynyt) kahden lelun leikkiä. Beassin ollessa liinassa leikitään kahdella samanlaisella lelulla ja tehdään niin vähän toistoja, että Beassi ei kyllästy ja jää odottamaan lisää. Noin pystyn parhaiten kontrolloimaan leikkiä ja vahvistamaan lelun tarjoamista. Tätä ollaan tehty kotipihalla erikseen tottiksista. Muutaman kerran ehdimme myös leikkimään häiriössä huonolla tuloksella. Beassia ei kiinnostanut ja alkoi vilkuilemaan muualle, olisiko missään mitään kiinnostavampaa. Tästä opinkin taas, mitä seuraavan koiran kanssa tekee erilailla ja mm. mihin seuraavaa koiraa hankkiessa kiinnittää (älkää ymmärtäkö väärin, en ole hankkimssa toista koiraa).

Toisella kierroksella harjoiteltiinkin itse ilmaisuja. Veeraleeni haukutti Beassia ja palkaksi annettiin ruokaa. Kun tämä sujui hyvin, mie otin Beassin kiinni, molari hetsasi B:tä ja juoksi vähän kauemmas. Sitten päästin Beassin molarin perään UKKO-sanalla. Vähitellen molari meni piiloon ja vaihdeltiin molaria. Aluksi palkkapurkki oli  molarin käsissä edessä, sitten vähitellen sivussa toisessa kädessä. Tietääkö lappalainen mitään parempaa, kuin ihanien ihmisten haukkuminen ja kun siitä saa vielä kissanruokaa palkaksi?

Kun kaikki koirat olivat saaneet tehdä jotain, jäimme vielä pitkäksi aikaa juttelemaan, joten käytännössä koko lauantai kului siinä. Kun ilta alkoi hämärtyä ja sormet ja varpaat olivat tarpeeksi jäässä, päätimme lähteä kotiin. Beassi ja Cara olivat meän auton takakontissa silloin, kun ei ollut niiden vuoro treenata. Yllättävän hyvin Bestiksillä sujui ahtaassa takakontissa ;).

Jälkeenpäin ollaan harjoiteltu Veeran ja Caran kanssa ilmaisuja pari kertaa. Tähän liitettiin jo hallinta, eli molari hetsaa koiraa --> koira kiihtyy --> molari juoksee piiloon --> koira käsketään istumaan ja kontaktiin --> koira päästetään maalimiehelle eli molarille. Koitettiin noudattaa Veeraleenin ohjeita, Toivottavasti ei menny meän treenit ihan päin honkia :D.

Ystävänpäivänä käytiin Pellossa avoimissa tokovuorossa treenaamassa. Oli kyllä luksusta treenata sisällä hallissa, kun ei tarvinnut jäädyttää sormia taikka tihrustella pimeässä, että kattooko se koira ny varmasti silmiin :). Beassi oli käynyt hallissa muistaakseni kerran aikaisemmin, mutta ei ihmetellyt paikkaa kummemmin. Alotettiin ryhmäpaikkiksella. Pidin etäisyyden lyhyenä ja palkkasin välissä. Reenattiin myös seuruuta, maajäävää, seisomista, luoksaria ja hyppyä. Taukoja toki pidettiin. Treeniseurana meillä oli Minna&briardit, Suvi ja Nemo sekä Raisa ja Martta. Tosi mukavaa oli ja Beassi teki hienosti. Autottomana pitää kerjätä vanhemmilta kyytiä, joten Rohki-hallille päästään vain satunnaisesti reenaamaan.

Viikon päästä tuosta suunattiin taas Pelloon. (Kiitos äidille kyytistä:)). Sillä kertaa oli vuorossa näyttelyt. Kehässä meni mukavasti ja Beassi sai näköisensä arvostelun ja yllätyksekseni EH:n. Sitten pyörähettiin vielä uuestaan kehässä ja sijoitutiin kilpailuluokan neljnneksi (JUK4). Tähän on hyvä jättää Beassin näyttelyt toistaiseksi. Sen jälkeen oli vuorossa se tärkeämpi asia eli polvitarkki ja B:n polvet on priimaa eli 0/0! Jes :)! Nyt vielä tämän kevään/ kesän aikana lonkat ja kyynärät.



Beassin kolmannet juoksut alko 18. maaliskuuta ja tiputtelu loppui viime viikon sunnuntaina. Ihan kätevää, että  juoksut oli nyt, kun olen kipeä. Jossain vaiheessa aion varmaan viedä sen sterilointiin, kun sillä ei ole kuitenkaan pentuja tarkoitus teettää.

Kolmisen viikkoa sitten olin tetissä Hallin Herkkupuodissa. Yhtenä päivänä meillä oli rotuesittelyssä suomenlapinkoira ja Beassi oli sen päivän kaupalla. Ihan hyvin meni ja Beassi oli päivän jälkeen tosi väsynyt.

Tässäpä vähän menneitä tapahtumia, kun en ole niitä aiemmin blogiin asti jaksanut kirjoittaa.