Tammikuussa käytin Beassin luustokuvissa Keminmaassa Onni Heiskasen klinikalla. Beassilta kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä. Beassi punnittiin aluksi, ja mittari näytti 16,8 kiloa. Ihan normilukemia siis. Sitten nostin Beassin pöydälle, ja sille pistettiin piikki rauhoittavaa lääkettä. Bea ei edes huomannut piikkiä ja oli ihan rauhassa pöydällä. Päästin Beassin pöydältä alas vielä hetkeksi lattialle kirmailemaan. Pikkuhiljaa alkoi lääke vaikuttaamaan, ja otin Beassin viereeni lattialle istumaan. Vaikka olin ohjeiden mukaisesti antanut Beassille vain aamulla ruokaa, sille tuli huono olo ja pari kertaa oksensi vatsalaukkunsa tyhjäksi. Tämän jälkeen se jo lösähti lattialle "melko kuolleena" makaamaan. Eläinlääkäri ja hoitaja kantoivat Beassin kuvaushuoneeseen, ja sille pistettiin vielä vähän lisää nukutuslääkettä, sillä se yritti vielä vähän pyristellä vastaan.
Minut ohjattiin odotushuoneeseen odottomaan, kunnes loputtoman pitkältä tuntuneen ajan jälkeen kuvat oli otettu. (Aikaa ei oikeasti kulunut kauan, vaikka se siltä tuntui.) Beassi makasi lattialla ja minut huomatessaan sen häntä alkoi vispaamaan. Eläinlääkäri näytti minulle kuvat ja kertoi näin:
"Selässä näyttäisi olevan oikea määrä nikamia. Lonkat näyttävät puhtaalta, mutta vasen lonkkamalja on aavistuksen matalampi kuin oikea. Arviolta B/B tai C/B. Kyynärät ovat käyttökelpoiset."
Beassia vähän heräteltiin, ja tuen kanssa se pääsi jaloilleen. Ulkoilmassa Beassi jo vähän virkistyi. Häntää se ei kuitenkaan vielä jaksanut kantaa selän päällä, kuten se normaalisti tekee. Kotimatkalla Beassi makasi takapenkillä reporankana minun vieressä ollen vielä ihan nuupoksissa.
Kaikki kuvat lähtivät Kennelliittoon lausuttavaksi, ja jännällä odotan niiden tuloksia. Toivotaan parasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti