Vuosikatsaus 2015

Joulu on sujunut meillä ihan mukavissa merkeissä. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus muistella kulunutta vuotta ja vuoden aikana toteutettavaksi asettamiani tavoitteita. Tämä vuosi ei ole oman terveyteni kannalta ollut mitenkään mukava vuosi. Olen kävellyt yhteensä vuoden aikana ainakin neljä kuukautta kyynärsauvoilla ja nilkkani on leikattu kaksi kertaa. Toisaalta vuoden aikana ollaan saatu myös paljon aikaan ja tutustuttu uusiin asioihin.


-Terveys

• Pysyä terveenä!
• Viralliset luustokuvaukset

Beassi on pysynyt melko terveenä koko vuoden, mistä olen todella onnellinen. Eläinlääkärillä ei ole tarvinnut käydä tätä päivää lukuun ottamnatta. Tänään kävimme eläinlääkärillä tukkeutuneiden anaalirauhasten vuoksi. Ellääk tyhjensi Beassin anaalirauhaset ja neuvoi minua kuinka voin ne itse tyhjentää ja antoi antibioottikuurin tulehdukseen.
Polvet Beassilta tutkittiin terveeksi helmikuussa, mutta lonkat ja kyynärät jäi edelleen kuvaamatta. Luustokuvat ovat alkuvuoden 2016 ehdoton juttu!

-Koulutus ja harrastukset

• Nenänkäyttöjuttuja
• ALO-liikkeet koekuntoon
• ALO1 (mahdollisesti Tk1)
• BH-tottis kuntoon ja kokeeseen
• Esineet jäljelle kuntoon
• Paljon jälkeä heti keväästä loppusyksyyn/alkutalveen saakka
• Jäljelle meno kuntoon
• Paljon reeniä kaikessa ;)!

Nenänkäyttöjuttuja on tullut tehtyä peltojäljen, ID-jäljen ja hajuerottelun muodossa. Loppuvuodesta hajuerottelua ja ID:tä olemme tehneet kyllä aivan liian vähän, joten siltä osin pitäisi aktivoitua. Alokasluokan liikkeitä on treenattu paljon ja ensimmäinen ALO1 haettu uusilla säännöillä. BH:ta treenaattiin myös ja kesällä kävimme Torniossa yhteistreeneissä. BH-koe suoritettiin heinäkuussa. Loka-syyskuun vaihteessa alettiin kunnolla treenaamaan esineitä ja parille kauden viimeiselle jäljelle laitoin esineitäkin. Jäljellä tuli ehkä panostettua enemmän laatuun kuin määrään (reilu 50 jälkeä) ja saatiin ratkottua ongelmia. Jäljelle menokin saatiin kuntoon. 

-Muut jutut

• Ehkä näyttely?
• Hierojalla käyntejä
• Lappalaiskoirien kesäleiri
• Yhteislenkkeilyä     

Helmikuussa käytiin Pellossa näyttelyssä, saatiin  EH ja Beassin näköinen arvostelu. Hierojalla käytiin vain pari kertaa. Lappalaiskoirien kesäleirille osallistuttiin. Se oli jälleen mahtava ja mieleenpainuva kokemus. Yhteislenkeillä ollaan käyty jonkun verran, enimmäkseen alkusyksystä ja alkuvuodesta 2015. 

Tämän vuoden uudet asiat olivat ainakin lammaspaimennuksen testaaminen ja ID-jälkikurssi. Lammaspaimennus oli todella mielenkiintoista. Jotta siinä pääsisi kunnolla kehittymään, pitäisi päästä useammin paimentamaan. Mutta ihan kokemuksinakin kesän lammaspaimennuskerrat ovat olleet ainutlaatuisia. Tästä vuodesta varmasti mieleen painuu myös se, että kävimme minun ja Beassin ensimmäisissä virallisissa kokeissa. 

Ensimmäinen tokokoe

Kävimme tänään sekä minun että Beassin ensimmäisessä tokokokeessa Torniossa. Tuomarina kokeessa oli Marja-Leena Hituri. Paria viikkoa ennen koetta olin jännittänyt koetta niin hirveästi, että en pystynyt monena yönä nukkumaan kunnolla, ja univelkojakin kertyi. Tänään minua kuitenkin jännitti paljon vähemmän kuin odotin. Koska saavuimme koepaikalle vain 20 minuuttia ennen alokasluokan alkua, ylimääräistä odotteluaikaa ei oikeastaan ollut. Koepaikalle ilmoittautuessa sain kuulla, että meidät oli arvottu suoritusjärjestyksessä ensimmäiseksi. Se aiheutti hieman lisäjännitystä, sillä en ehtinyt nähdä yhdenkään koiran suoritusta ennen omaa vuoroamme. Luoksepäästävyys suoritettiin ennen luokan alkua, mutta sirut tarkastettiin vasta luokan loputtua, koska sirunlukijakoneen kanssa oli ollut ongelmia. Alokasluokassa oli 12 koirakkoa, jotka oli jaettu kolmeen eri paikkamakuuryhmään. Me luonnollisesti olimme ensimmäisessä paikkamakuuryhmässä.

Paikalla makaaminen 9

Beassi meni maahan hitaahkosti, mistä rokotettiin. Se makasi hyvin rauhassa ja tuijotti koko paikallaoloajan minua. Sivulle käskytyksessä olin tehnyt tahattoman vartaloavun, mitä en itsekään huomannut.

Luoksetulo 10

Beassi teki hienosti.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Kuin myös tässäkin.

Kauko-ohjaus 0

Käskin koiran perusasennosta maahan silloin, kun liikkuri sanoi "Liike alkaa" eli liian aikaisin. Hämmennyin, kun liikkuri näytti ohjauskyltissä maahan-käskyä enkä tajunnut, että ninhän tietenkin aina tehdään. Ohjauskyltissä aloitetaan siitä asennosta, jossa koira on jo valmiiksi. Istumaan Beassi ei noussut, enkä hoksannut antaa toista käskyä, jolla se olisi todennäköisesti noussut maasta ja olisimme saaneet edes kahdeksan pistettä. Meillä ei ole ollut koskaan käytössä käsimerkit, vaikka ne ovat sallittuja kaukoissa. Harkitsen niiden ottamista käyttöön.

Seuraaminen 9

Yhdessä oikealle käännöksessä Beassi jätätti. Tuomari rokotti myös siitä, että katsoin koiraa koko ajan. Mulle siis läksyksi opetella pitämään pää suorassa ja katsomaan koiraa vain silmäkulmasta.

Noutoesineen pitäminen 9

Beassi osaa pitää kapulaa sekä edessä että sivulla, mutta suoritimme liikkeen niin, että siirryin koiran eteen. Piste meni siitä, että jäin kuulemma liian kauas koirasta, eli minun olisi pitänyt mennä yhtä lähelle koiraa kuin se luoksetuloissa tulee.

Estehyppy 8

Jälleen minun virhe. Suorituspaikalla liikkuri selosti kauan aikaa,  milloin hän käskyttää mitäkin, kuinka kauas koira tulee jättää ja kannattaako este kiertää oikealta vai vasemmalta puolelta. Suorituspaikalle olin tullut niin, että Beassi oli suorassa sivullani, mutta olimme vinossa esteeseen nähden. Halusin korjata Beassin suoraan ja luulin, että sen saa tehdä sen jälkeen, kun liikkuri sanoo "liike alkaa", siksi menetimme siitä kaksi pistettä.

Kokonaisvaikutus 10

Suoraan tuomarin sanoja lainaten: "Ohjaat koiraa kauniisti ja se tekee kaiken, mitä sille on opetettu virheineen päivineen."

Pisteet yhteensä 167/200 ALO1 sijoitus 6/12

Beassin tekemiseen olen tyytyväinen. Monta pistettä menetettiin minun tekemien virheiden vuoksi, mutta siitäpä sitä oppii. Nytpä tiedän kiinnittää omaan tekemiseeni vielä enemmän huomiota ja tiedän, mihin asioihin kiinnittää huomiota. Tuomari sanoi myös, että liikkurille voi heti sanoa olevansa valmis sen sijaan, että kuuntelisis ennen liikkeen alkua liikkurin kaikki ohjeet. Kokeessa oli rento ilmapiiri, ja koe oli kaiken kaikkiaan mukava kokemus. Torniolaisilla on kyllä mahtava uusi halli käytettävänään. Ykköstä lähdetiin hakemaan ja se myös saatiin :). Ensimmäinen ykkönen plakkarissa.

Treenejä jatketaan, ja ehkä pitäisi myös alkaa makselemaan niitä univelkoja.

Kuvahaaste

Sain Kristalta kuvahaasteen, jossa pitää valita neljä kuvaa, jotka kuvaavat parhaiten sanoja luottamus, onnistuminen, epäonnistuminen  ja todellisuus. Näiden kuvien lisäksi valitaan yksi vapaavaliontainen kuva sekä sitä parhaiten kuvaava sana. Lisäksi pitää haastaa viisi   kolme koirablogia, joiden kirjoittajalla on oma koira.

Luottamus

Onnistuminen

Epäonnistuminen
Tämä kuva juuri siksi, että kuva on niin epäonnistunut kuin voi olla :D.

Todellisuus

Hämmästys

Haastan  seuraavat blogit: Raitamonsteri, Tiko, Koru ja Konsti ja Team Vallattomat.

Kuulumisia

Nilkkani on kutakuinkin toipunut leikkauksesta ja olen pystynyt lenkkeilemään jo kolmisen viikkoa. Ei se vielä tosin terveen nilkan kaltainen ole, mutta kuitenkin pystyn elämään melko normaalia elämää.

Treenirintamalta kuuluu ihan hyvää. Viimeisen kahden viikon sisällä on tehty kymmenen jälkeä. Kuljen vielä jäljellä Beassin vieressä, jotta näen sen tekemiset kunnolla ja pääseen tarpeen tullen puuttumaan siihen. Pisimmät jäljet ovat olleet 200 metriä ja pisimmät yhtenäiset tyhjät pätkät 20 askelta, eli ei vielä kovin pitkiä. Viime kesänä (2014) ja alkukaudesta tänä vuonna Beassilla ollut päännosto-ongelma on saatu lähes täysin kitkettyä pois aktivoivan pakotteen avulla. Yksinkertaisesti koiran on pakko jäljestää, mutta koira myös kovasti haluaa jäljestää. Jäljestäessä Beassin häntä on alhaalla ja Beassi jäljestää hyvin maavainuisesti, melkeinpä imuroi jälkeä. Jäljestys on mennyt hyvin. Yhden ja puolen kuukauden tauko ei ole näkynyt Beassin tekemisessä, mutta eipä se tauon aikana ole kehittynytkään :D. Kulmissa oli yhdellä jäljellä vähän häikkää (en löytänyt selkeää syytä, mistä johtui), mutta muuten se on kulmat mennyt tosi tarkasti tarkistelematta ja ylittämättä kulmaa.

Vajaa kaksi viikkoa sitten aloitimme myös esineprojektin. Varmaan jo vuoden verran olen Beassille yrittänyt opettaa esineilmaisua, mutta treenaaaminen on ollut satunnaista, eikä mulla ollut selkeää kriteeriä, selkeää ajatusta, millaisen ilmaisun haluan ja miten se tulisi opettaa. ID-jäljellä Beassi on ilmaissut esineet menemällä maahaan ja ilmaisu on ollut hyvä. Haluan kuitenkin, että ilmaisu on vieläkin varmempi ja koira osaa tehdä sen itsenäisesti ilman apukäskyjä. Niinpä tein kahdeksanvaiheisen treenisunnitelman ja aloimme opettelemaan uutta ilmaisutapaa. Beassin tulee mennä maahan ja tuijottaa esinettä. Treenit ovat sujuneet ja edistyneet hyvin, mutta vielä on treenattavaa ennen kuin voin laittaa esineet peltojäljelle.

Itse olen vähän sellainen ihminen, että tykkään tehdä treenisuunnitelmia. Kirjoittaa mustaa valkoiselle. Suunnitelmasta on helppo tarkistaa, missä mennään ja mitä seuraavaksi.

Viikko sitten sain iskän avustuksella tehtyä kolme hajuerottelupurkkia tai paremminkin iskä teki purkit ja mie yritin auttaa parhaani mukaan. Eihän ID-kurssista olekaan ehtinyt kulua kuin viisi kuukautta ennen kuin saatiin omat purkit tehtyä. Tosiaan hajuerottelua on nyt aloiteltu kanelin hajulla ja hyvin on mennyt.

Eilen tokoiltiin Ainiovaaran kentällä. Nyt kun on jo iltaisin pimeää, täytyy miettiä, mihin menee iltaisin treenaamaan, että näkeekin jotain. Riittävästi valaistuja kenttiä ei ole tosiaankaan liikaa. Eilen treenattiin seuruuta, luoksaria, kaukokäskyjä ja paikkamakuuta. Kaukot otan nyt tehotreenin alle, koska Beassi ei aina nouse maasta istumaan heti käskyn saatuaan. Paikkamakuuseen menossa Beassi vähän ennakoi. Kun seuruutin sen paikkispaikalle ja pysähdyin, Beasssi oli jo puoliksi maassa. Otettiin sitten uusiksi ja vasta käskyn saatuaan Beassi läsähti maahan kunnolla. Noin minuutin kohdalla kävin palkkaamassa sen ja sitten poistuin taas noin 20 metrin päähän. Tässä vaiheessa Veera kävi vapauttamassa Caran ja leikitti sitä lähellä Beassia. Beassi vilkaisi heitä kaksi kertaa, mutta sillä ei ollut aikomustakaan nousta. Oottelin vielä jonkun aikaa ja kävin palkkaamassa. Kivat treenit oli :)! Ei kyllä yhtään haittais, vaikka treeneihin eksyisi joskus muitakin kuin mie ja Veera.

Pitää vielä mainita, että Beassi aloitti juoksunsa 11. päivä sunnuntaina.

Tää lähtee nyt tallaan jälkeä ja toivottavasti eksyy myös pian blogin ääreen.

Aina ei mene suunnitelmien mukaan

Niinhän siinä sitten kävi, että (painajais)uneni kävi toteen ja nilkkani leikattiin uudelleen. Tällä hetkellä jalka on kipsissä, mutta paranemaan päin onneksi. Kipsistä pääsen onneksi pian eroon ja sitä myötä kuntouttamaan nilkkaa. Tämä on väistämttä vaikuttanut meidän treeneihin. Beassi on ollu nyt kaksi viikkoa "keittiönnurkkatokokuurilla". Taas. Pääasia, että voimme kuitenkin tehdä jotain pientä treeniä, ettei Beassi ja varsinkaan mie aivan tylsistyisi;). Beassin lenkitys on ollut vanhempien hoidettavana. Kyllähän sen tuosta koirasta huomaa, kun pääsee vain kerran päivässä lenkille eikä kunolla treenaamaan. Kun olen esimerkiksi tekemässä läksyjä, Beassi haukottelee, venyttelee, kiehnää minun vieressä, että eiköhän lähdetä lenkille. Miellelläni lähtisinkin, jos voisin. Kiehnäämistä ja huomionhakua se tekee kyllä normiarjessakin, mutta paljon vähemmän. Peltojäljelnkin treenaamiseen on tullut hurja ainakin kolmen viikon tauko =(.

Meidän oli myös tarkoitus korkata tokokokeet 12.9. Torniossa. Kuukausi sitten ilmoittauduin, mutta jouduin harmikseni sen perumaan. Onneksi saan ilmoittaustumismaksun lääkärintodistuksella takaisin. Yritämme sitten myöhemmin uudestaan. Alokkaan liikkeet Beassi on osannut jo pidemmän aikaa, mutta lisätreeni häiriöiden, koekestävyyden ja liikkeidenkin osalta ei ole koskaan pahitteeksi.

Eilen olimme eläintenkouluttaja Sari Leppäjärvi-Matikaisen näyttötutkintokoulutuksessa Pellossa Rohkihallilla. Kyseessä oli siis meille ilmainen koulutus, jossa Sarin toimintaa olivat opettajat arvioimassa. Koulutukseen ilmoittautuessa sai esittää toiveen, mitä haluaisi koiralle opettaa. Ehdotin tokoliikkeitä esim. merkinkierto ja ruutu. Meille oli varattu yksityistunti, jossa aiheena avoimen luokan merkinkierto. Koska en itse pysty kävelmään, Sari otti Beassin ohjattavakseen. Oli hauska nähdä, miten Beassi teki töitä toisen ihmisen ohjattavana. Saimme hyvät eväät alkaa opettelemaan merkin kiertoa, kunhan vain itse tästä kuntoudun. Lopuksi harjoittelimme vielä kosketuskeppiiin koskemista, mikä oli Beassille uusi asia. Jos olin itse yhtään myöhässä, Beassi otti kepin suuhun. Huomaa kyllä, mitä on tullut sille paljon vahvistettua: erilaisten esineiden pitämistä suussa, kantamista ja tuomista. Katsoimme Sarin kanssa vielä käsikosketusta. Beassi on jo pitemmän aikaa osannut koskea kuonolla käteeni, ongelmana on vain ollut, etten ole saanut luotua käytökseen kestoa. Palkkauksen suunnastahan se oli kiinni. Beassi on aiemmin vain hutaissut kuonolla kämmeneeni ja äkkiä kiiruhtanut toiseen suuntaan heittämäni palkkanamin perään. Vaikka sitä kuinka yrittää ajatella, mitä itse pitäisi tehdä toisin, jotta koiran käytös muuttuisi, välillä siihen tarvii toisen ihmisen neuvomaan. Eilen iltapuhteena treenasimme käsikosketusta ja sain aikaan jopa 5 sekunnin mittaisia kosketuksia. Tätä temppua on hyvä treenata näin jalkapuolena. Näyttötutkintokoulutukseen oli mukava päästä myös siksi, koska itseäni kiinnostaa eläintenkouluttajakoulutus.

Hellepäivän viettoa

Nyt kun loma loppui ja koulu alkoi, tuli se odotettu kesä. Minua ei ole sateinen kesä haitannut -Beassin kanssa ulkon säällä kuin säällä. Hellepäivinä olemme kuitenkin nauttineet uimavesien lämpenemisestä ja viettäneet aikaa rannalla. Beassi on ensimmäistä kertaa uinut kunnolla. Aina se tykännyt kahlata ja juoksennella vedessä, mutta ei ole uskaltautunut uimaan.

Tänään pyöräilimme rannalle. En ole ennen liikkunut Beassin kanssa pyörällä, mutta Beassi ravasi pyörän vasemmala puolella kuin vanha tekijä. Uimapaikalle ei onneksi ole meiltä kuin kilometri matkaa. Näin helteellä ei kehtaa koiraa juoksuttaa pyörän vieressä pitkiä matkoja.

Loput kuvat ovat vanhempia kuvia aiemmin kesällä otettu :).

Tänneee!!

Rannalla oli melko paljon porukkaa. Hyvää häiriötä tokoilulle siis! Treenattiin seuruuta, paikkista, luoksaria, kaukoja ja maajäävää. Seuruussa oli aluksi vähän vaisu, mutta huomautin sitä, joten se skrppasi ja sain palkattua sen. Kaukot sujuivat hyvin 2-4 metrin matkalta, mukana i-m- vaihdot. Paikkiksessa pidin Beassia 1-2 minuuttia. Välissä jätin Beassin repun viereen laita-käskyllä makaamaan ja käväsin itse uimassa. Hyvin pysyi. Välillä Beassi kävi uimassa ja kahlailemassa. Lähellä meitä oli lapsia leikkimässä, eikä Beassi missään vaiheessa ollut menossa sinne. Aikaa uimassa kului useampi tunti, kunnes lähdimme kotiin. Kotimatkalla meillä oli seurana Helmi longboardilla. Jälleen Beassi ravasi pyörän vierellä. Alamme varmaan nyt enemmän tekemään pyörälenkkejä, koska  ne ovat nilkkaystävällisempää liikuntaa.

Huomenna luvassa lisää tokoa ja ID-jälkeä :).

Loppukevennys: tämä kuva kuvaa hyvin kyseisisä eliukoita :D

BH-koe suoritettu!

Yksi tavoite saavutettu, monta vielä edessä. Paras mahdollinen alku koeuralle ja hieno päätös heinäkuulle, noh onhan tätä heinäkuuta vielä pari päivää jäljellä ;). Eilen siis osallistuimme Meri-Lapin Lappalasikoirien (Lappalaiskoirat ry:n alaosasto) järjestämään BH-kokeeseen Torniossa. Kokeen järjestelyt sujuivat moitteettomasti, kiitokset talkooporukalle ja Veeraleenille. Tuomarina kokeessa oli Allan Aula. Kokeeseen osallistui viisi suomenlapinkoiraa, joista kaikki saivat hyväksytyn tuloksen. Onnea heille! Nyt on lapinkoirien pk-oikeudet ainakin täksi vuodeksi turvattu ;)!

Matkalla Tornioon toivoin, että pääsisinpä heti toiseksi ensimmäisenä suorittamaan, niin tottis ois pian alta pois. Paikalle päästyämme kävin ostamassa kisakirjan ja käytin Beassia kävelyllä. Siruntarkastus tehtiin ensimmäisenä. Toiveeni suoritusvuorosta toteutui, minulle oli arvottu numero kolme ja parinamme oli tuttu lapinkoira Malla ohjaajineen. Enimmäisenä parina oli saksanpaimenkoira ja australiankarjakoira. Katsoin karjakoiran seuruukaavion, jäävät liikkeet+luoksetulon, jonka jälkeen lähdin ottamaan Beassia autosta. Käytin Beassin pissalla ja otettiin pieni seuruupätkä kaukopalkalla. Sitten laitoin isomman palkan reppuun ja menimme kentän laidalle odottamaan ja kuuntelemaan ensimmäisen parin arvostelun loppua. Me pääsimme suorittamaan liikkeitä ja parimme meni paikkamakuuseen. Seuraaminen kytkettynä alkoi hyvin. Pysyin askelissa laskuissa ja Beassin kontakti ja paikka pysyvät! Muistin jopa pitää hihnaa vasemmassa kädessä. Henkilöryhmä meni myös hyvin. Arvosana: erinomainen. Seuraaminen taluttimetta oli toistoa edellellisestä. Täyskäännöksen jälkeen Beassi vähän irtosi seuruupaikalta, mutta heti sen jälkeen alkoi juoksuosuus, joten sain toistaa "seuraa"-käskyn. Beassi korjasi paikan hienosti. Arvosana erinomainen. Liikkeestä istuminen meni mallikkaasti. Valmisteleva seuruu hyvä, istuminen perusasentoon hyvä ja istumaanjääminen hyä :). Arvosanaksi saimme tästäkin erinomaisen. Likkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli ok. Valmistelevasta seuruusta pysähdyttäessä jouduin sanomaan "sivu"-käskyn, mutta tuomari ei ilmeisesti huomannut sitä, koska ei maininnut siitä arvostelussa. Maahan Beassi meni hyvin kuten treeneissäkin. Poistuin Beassin luota vaadittavat 30 askelta ja muistin odottaa tuomarin luvan ennen kuin kutsuin koiran luokse. Beassi tuli hienosti eteen ja sivulle käskyn saatuaan. Arvosana erinomainen. Paikkamakuuseen siirtymä oli reipas. Paikkamakuupaikan merkkeinä olleita purkkeja Beassi vilkaisi, kun odotin tuomarin lupaa käskeä koira maahan. Sen jälkeen ei purkkeja enää vilkuillut. Maahanmeno hyvä ja tuomarin luvalla poistuin koiran luota jääden selin koiraan. Paikkamakuu kesti noin viisi minuuttia, mikä ei tuntunut minusta pahalta, sillä olin varautunut pidempään. Laskin ajan äitin kuvaamalta videolta. Tuomarin merkistä palasin koiran luo ja olin yhtä hymyä. Tuossa vaiheessa tiesin, että koe menisi läpi, sillä kaupunkiosio ei tuottaisi ongelmia. Paikkamakuustakin saimme arvosanaksi erinomaisen.
Tottis meni upeasti, paremmin kuin olisin voinut toivoa. Beassilla pysyi vire ja tekemisen into koko pitkän tottiksen läpi. Tuomarin arvostelua kuunnellessa Beassi alkoi jo miettimään, että koska pääsee palkalle. Käskin sen laittaamaan makaamaan, Beassi veti lonkakalle ja haauukotteli. Tuomarin käteltyä meitä ja pariamme onniteltua hyväksytystä suorituksesta seuruutin Beassin pois kentältä ja vapautin auton luo palkalle. Auton takana oli reppu, jossa oli ruokakippo, joka oli täynnä Beassin ruokaa, jauhelihaa ja taisinpa heittä sinne muutaman eineslihapullankin. Kyllä kelpasi totella. Äiti kuvasi koko tottisosion videolle ja katselin videota ja samalla muiden suorituksia kaupunkiosota odotellessa.

Kaupunkiosio oli kuin leppoisa pieni kävelylenkki. Se suoritettiin ihan tottiskentän lähellä. Sekin meni hyväksytysti läpi.

Beassi on nyt BH-Beassi :). Virallisesti BH Duvvakan Beassi. Treenit jatkuvat ;)!


PS. Yritin liittää tähän kuvia, mutta puhelin ei suostunut yhteistyöhön.

Treenisepustusta

Pari viikkoa sitten perjantaina (kolmas heinäkuuta) olin kirjottanut meän treenit ylös, mutta unohtanut julkaista, joten julkaisempa tämän tekstin nyt, vaikka tuleekin vähän "myöhässä".

Päivä alkoi normaalisti reilun tunnin aamulenkillä, josta noin puolet Beassi sai olla irti.

Kahdeksi käveltiin Nuotiorannan koulun kentälle, jossa oli avoimet treenit. Avoimiin treeneihin saa tulla kuka vain treenaamaan sitä, mitä itse haluaa. Harvoin, poikkeuksia lukuunottamatta treeneissä on kuitenkaan kolmea-neljää koirakkoa enempää. Tällä kertaa treeneissä oli kaksi korakkoa meidän lisäksi.

Aloitin treenit käskyjenerottelutreenillä(onpa hieno sana :D). Peruuttelin Beassin  edessä käskien sitä vuoroin istumaan, maahan ja seisomaan ja palkkailin niistä. Sitten vietiin yhdessä palkkarasia kentän laidalle. Tarkoituksena oli ottaa liikkeestä istuminen kokonaisena liikkeenä, mutta selvisikin, että palikat eivät olleeta aivan valmiita koottavaksi yhdeksi kokonaisuudeksi. Seuruusta pysähdyin, jolloin Beassi istui perusasentoon ja annoin sille istu-käskyn, mutta Beassi lähtikin jatkamaan seuraamista, kun mie lähin kävelemään eteenpäin. Otettiin uudestaan, tällä kertaa kriteerinä vain perusasennosta istumaan jääminen, josta saikin vapautuksen palkalle.  Tehtiin kaks kertaa vielä perusasennosta istumaan jääminen, jonka jälkeen kokonainen liikkeestä istuminen. Nyt sujui hyvin. Maanantaina olin yksin kentällä treenaamassa, jolloin tein myös liikkeeastä istumista. Tuolloin Beassi oli noussut istumasta seisomaan sillä aikaa kun olin itse kävelly noin kahenkymmenen askeleen päähän, joten silloinkin vahvistin istumaan jäämistä. Seuraavaksi tehtiin liikkestä maahanmeno. No problems.

Jäävien jälkeen kaks luoksetuloa 15 ja 20 askeleen matkalta. Beassi tuli suoraan eteen korrektiin asentoon. Seuruuta otettiin kaukopalkalla. Se on mennyt hyvin kaaliin, että palkasta luopumalla ja töitä tekemällä pääsee palkalle. Ei ennakoi eikä varasta palkalle :). Seuruussa oikealle käännöksiä ja täykkäreitä, pysähtymisiä ja temmonvaihdoksia. Muutaman kerran, kun suorilla tipahti kontakti sanoin "oho" ja otettiin koko pätkä alusta, tällä kertaa paremmalla menestyksellä (kontakti ei tippunut), josta sai tietenki palkan. Beassi alkoi tarjoamaan mulle pakasterasian nostamista maasta mulle, jota myös vahvistin.

Kotona harjoitellaan vatitemppua takapään vahvistamiseksi. Eli etutassut vadille ja takapää kiertää ympäri. Vatina (kröhöm) mulla on toiminut pikkuinen tyyny. Nyt ollaan vielä siinä vaiheessa, että vahvistetaan etutassujen laittamista tyynylle. Haaveilen oikeasta ilmatäytteisestä tasapainotyynystä, se olisi hyvä sekä Beassin kanssa harjoitteluun, että minun oman nilkan lihasten vahvistamiseen. Kerran yritin sitä Prismasta metsästää, mutta tuloksetta. Jos joku sattuu tietämään, mistä sellaisia löytyy, saa vinkata :)!

Takaisin avoimiin treeneihin. Lopuksi otettiin paikkis. Meän hurjan isoon paikkisriviin osallistui tasan kaksi koiraa :D. Aluksi otettiin maassa paikkallaolo. Cara oli noin kolmen metrin päässä Beassista ja mie noin viiden metrin päässä Beassista. Beassi ei kertaakaan vilkaissut Caraa, mutta muutaman kerran B vilkasi kauempana treenaavaa Musti-labbista. Välipalkkasin  noin neljänkymmenen sekunnin jälkeen. Noin minuutin päästä Bean välipalkasta Veera kävi vapauttamassa Caran, jolloin Beassi vilkaisi kerran Veeraa. Sen jälkeen kävin vapauttamassa ja palkkaamasa Beassin. Sitten otettiin toinen paikkis, nyt jätin Beassin istumaan. Välipalkkaus vajaan minuutin jälkeen. Sitte Veera kävi vaputtamassa ja heitti Caralle pallon, jota Beassi käntyi katsomaan. Kun Beassi otti kontaktin takaisin minuun kävin sen palkkaamassa ja vapauttamassa.

Beassi oli koko treenin ajan irti. Liikeiden välissä muutaman kerran haisteli maata, en ollut tätä huomaavinaankaan ja lähdin kävelemään pois päin, jolloin Beassi palasi pian minun luo. Beassi on aika hyvin siedättynyt muiden käskyihin ja tekee hommia kivalla asenteella minun kanssa. Jos se ei ole käskyn alla saattaa vilkaista, jos joku heittää pallon tai toinen koira kulkee läheltä, mutta ei ole lähdössä mihinkään, käskyn alla vilkaisee vielä harvemmin.Treenin jälkeen jäätiin vielä hengaamaan ja porisemaan kentän laidalle vähäksi aikaan ennen kuin lähdettiin kotia kohti. Olisi tosi mahtista saada treeneihin enemmän koirakoita, jolloin taas olisi enemmän häiriötä! Onneksi voin silloin tällöin käydä esim, Pellossa ja Torniossa reenimässä, jolloin treeneissä saattaa olla ihan vieraitakin koiria ja tietty eri ympäristö.

Iltatottikset

Olin päättänyt tehdä tänä iltana jäljen Beassille, mutta sää tietenki vastusti. Välillä satoi sen verran rankasti, etttä ajattelin askelten hajujuen huuhtoutuvan pois. Koska jälkeä en sitten tehnyt, päätin ottaa tottikset sitten ihan kotipihalla. Sitte ko mie pääsin pihalle, niin sade tietenki lakkasi.

Aloitettiin seuruulla. Jätin Beassille palkan pakasterasiaan, noin puoli kourallista B:n omaa ruokaa ja rasian kannen otin pois. Aluksi otettiin suoraa pätkää.  Liikkeellelähdössä kontakti tipahti jonnekkin, joten otin heti uudestaan. Nyt kontakti pysy hyvin ja vapautin heti palkalle. Tehtiin noin 7 toistoa erilasia seuruupätkiä. Seuruupätkiin sisällytin pysähtymiset, oikealle käännökset ja oikean kautta täyskäännöksent. Hyvin meni.

Sitten otettiin liikkeestä istuminen ja maahanmeno BH-tyyliin. Valmisteleva seuruu oli noin 5 askelta pitkä. Seuruusta pysähdys, jolloin koira istuu perusasentoon ja sitten käsky  istu tai maahan. Kävelin etiäpäin ja palasin perusasentoon Beassin vierelle kehu, palkkasana ja Bea pinkoo, minkä kintuistaan pääsee palkalle ja hotkasee sen :D. Sekä istumisjäävä että maajäävä meni hyvin.

Seuraavaksi otin liikkeestä maahanmenon ja siitä luoksetulon. Seuruu oli hyvää ja maahanjäänti napakka. Mutta mitä tekee B, kun kuulee eteentuloluoksetulokäskyn. Tulee sivulle. Pitkään aikaan Beassi ei ole kertaakaan tullut Tänne-käskyllä sivulle(mitä se jossain vaiheessa teki, kun jätin eteentulosta käsiavun pois, mutta niistä en tietenkään palkannut), mutta nyt tuli.  Beassille opetin aluksi luoksetulon suoraan sivulle, mutta nyt ollaan tehty sitä vain eteen viime syksystä lähtien. Sanoin vain "oho" ja otettiin heti uudestaan, tällä kertaa en tosin ottanut seuruupätkää alkuun. Tällä kertaa tuli hyvin eteen ja tehtiin vielä  muutama toisto eteen. Mietiskelin vähän palkkaustyyliä tuohon eteentuloon. Yleensä palkkaan molemmilla käsillä eteen suoraan kuonon eteen, mutta nyt kokeilin sylkästä suusta namin. Nami lensi liian kauas, ja sai seuraavalla toistolla Beassin asennon väljäksi, joten totesin, että parempi jo hyväksi todettu palkkaustapa. Silloin tällöin, kun vaadin eteentulon jälkeen sivulletulon, palkkaan sivulle. Ja monesti eteentulosta palkkaan eteen ja sitten vapautan ja heittelen nameja, mistä Beassi tykkää toosi paljon. Heittelynamien vaan häätyy olla sen verran isoja, ettei Beassi joudu niitä hakiessa haistellen niitä etsimään. Tähän tarkoitukseen sopii mainiosti itsetehdyt jauhelianamit :).

Otin vielä muutaman seuruupätkän temmonvaihdoksineen takapalkalla. Koska olin niin "laiska", etten jaksanut nostaa takapalkkapakasterasiaa (hienoja uusia yhdyssanoja ;) ), pyysin Beassin nostamaan sen mulle. Siitä innostuikin ottamaan muutaman vauhtinoudon pakasterasialla ja Beassihan oli aivan innoissaan :).

Harvoin kirjoittelen tänne blogiin ja vieläkin harvemmin meän yksittäisiä päivittäisiä treenejä, mutta nyt otin itteä niskasta kiinni :).

Tämän viikon tiistaina alko Torniossa syksyllä olleen BH-kurssin kertauskurssi. Syksyllä tuli tosiaan 12 kertaa käytyä Torniossa Beehoilemassa, niistä yhen kerran taisin tänne kirjoittaa... Ekalle kertauskerralle me ei päästy, koska oltiin paimennusleirillä, mutta kolmelle seuraavalle kerralle yritän päästä.

Alle viikon päästä, ens viikon torstaina me suunnataan Lappalaiskoirat Ry:n kesäleirille, joka on tänä kesänä Metsäkartanolla Rautavaarassa. Sinne valitsin meille lajeiksi yllätys yllätys tokoa, rally-tokoa sekä hakua ja esineruutua. Hakua ei olla tosin viime kesäleirin jälkeen ilmaisuharjoituksia lukuunottamatta tehty, mutta se kiinnostaa kovasti kuten esineruutukin. Jälkeäkin mietin, mutta sitä en ottanut, koska leirillä reenattava jälki on metsäjälkeä. Innolla odotan leiriä, mutta onneksi ei tarvi kauan odottaa :).

Huomenna on tarkotus reenata ID-jälkeä Veeran ja Ullan kanssa. ja tietty koirien ;D. Toivothaan, että säät suosis.

Puhelinkuvia kesältä

Touko- ja kesäkuussa on ehtinyt tapahtua vaikka mitä, mutta tänne en ole taaskaan jaksanut niitä päivitellä. Ollaan reenattu tokoa säännöllisesti yksikseen ja porukassa, tehty ID-jälkiä ja peltojälkiä, paimennettu lampaita ja tietty lenkkeilty paljon. Tässäpä muutama kuva :).

Serkkujen havannanpentuun tutustumassa

näin sitä ravistetaan

hotellissa

Oulussa käymässä

Lammaspaimennusleiri 30.6.-1.7. Saajomannussa

Hertta

Märehtimistauko

Beassi tarkkailee laumaa sivummalta ja samalla viilentäytyy ojassa

Väsynyt koolie

ja matka jatkuu

Beassi huolehtii Pipari-lampaasta <3

Työpäivä pulkassa ;)

Yötön yö

ID-kurssilla

Tämä teksti sisältää sekavia höpinöitä ID- eli tunnistusjälkikurssilta. Karon näyttöön emme ehtineet, mutta onneksi hän sai tilalle toiset koirakot. 1.-3. toukokuuta tosiaan oltiin ID-kurssilla Torniossa Reijo Hynysen opissa. Perjantaina käytiin ilman koiria luennolla. Luennolla käytiin läpi kaikkea koiran hajuaistista, hajuerottelusta ja jäljestämisestä. Oli todella mielenkiintoista. Saimme kuunnella Reijon omia kokemuksia poliisikoiraohjaajan uraltaan. Näimme myös videoita jäljen teosta ja koiria ajamassa jälkeä.  Mielenkiinnolla jäin odottamaan, miten Beassilla sujuisi.

Kotitehtäväksi saatiin hajustaa vesi, tufferit ja jälkiesineet. Vesi hajustetaan siis niin, että peseydytään (ilman saippuoita) pesumaljaan ja vesi laitetaan suihkepulloon. Jälkeä tehtäessä vettä suihkutetaan jokaiselle askeleelle ja näin vahvistetaan jäljentekijän jättämää hajuvanaa. Esineitä jätetään jäljelle ja niiden ilmaisemisesta tai ylipäätään esineiden noteeraamisesta palkataan koira koiran tasosta riippuen. Jälkiesineiden tulee olla matalia, koira ei saa löytää niitä silmillä. Esimerkiksi korkean puupalikan koira havaitsee silmillä jo kaukaa, joten meillä oli käytössä vanhasta vyöstä leikattuja kappaleita. Myös esim. kolikot ja avaimet ovat sopivia. ID-jäljellä ei koskaan laiteta makupaloja muuten kuin ehkä joskus häiriöksi, kun koira on oikein harjaantunut. Tuffereilla eli harsotaitoksilla pyyhitään ihoa kaulaa, kasvoja ja rintaa, jolloin niihin tarttuu kuollutta solukkoa, jotka sisältävät hajumolekyylejä. Tufferit laitetaan Minigrip-pussiin, josta koiran annetaan haistaa kyseistä hajua ennen jälkeä tai hajun etsimistä purkeista. Tuon illan aikana opetettiin myös koirille haistamaan Minigrip-pussia.

Kuva vähän hämää. Ei nimittäin käytetty siinä näkyviä jälkiesineitä.

Lauantaiaamuna herättiin varhain ja lähdettiin lenkille yhdessä Veeran ja Caran kanssa. Sitten pakkauduttiin autoon ja keula kääntyi kohti Torniota.

Harjoitukset aloitettiin hajuerottelulla purkkiradalla, jossa oli kolme purkkia. Kaksi purkkia olivat tyhjiä ja yhdessä oli ihmisen haju. Oli hauska seurata koirien erilaisia reaktioita purkkiradalla. Beassi vuoron tullessa aloitin näyttämällä Beassille kaikki purkit läpi. Beassin jätin hihnassa Reijolle, mikä oli vähän huono, sillä Beassi vähän kiihtyi siitä, ettei päässytkää  minun mukaan tutkimaan ihmeellisiä purkkeja. Sitte annoin Beassille hajun Minigrip-pussista ja lähdimme yhdesä purkkiradalle. Aluksi Beassi haisteli kovasti maata. Juuri niillä kohdilla oli tuoreita muiden koirien hajuja, joten ei ihmekään. Koitin ohjata Beassin selkeästi käymään jokaisen purkin läpi ja pikkuhiljaa se alkoi tutkia purkkeja maan sijasta. Oikean purkin (eli purkin, jossa aiemmin koiralle annettu ihmisen haju) haistamisyirityksestä palkkasin. Reijo vaihtoi purkkien paikkaa ja kävimme radan läpi vielä kertaalleen.

Cara purkeilla

Kaikkien koirien käytyä purkkiradalla aloimme tehdä jälkiä. Kaikki jäljet tosiaan tehtiin parkkipaikalle, pääosin asfaltille, mutta joidenkin koirien jälki kulki myös nurmella jonkun matkaa. Tässä tosiaan koiran ohjaaja ei voi tehdä omalle koirallensa jälkeä, vaan sen täytyy olla toinen ihminen. Meidän tapauksessa Veera teki kaikki jälet Beassille ja mie Caralle. Koska jäljelle suihkepullolla suihkutettu vesi kuivui aika nopeasti, täytyi Veeran kävellä jälki vielä toiseen kertaan läpi. Vein Beassin jäljelle ja annoin sille pussista hajun. Tässä vaiheessa unohdin laittaa liina kulkemaan Beassin jalkojen välistä, mikä haittasi hieman. (Peltojäljellä hihna/liina kulkee aina Beassin jalkojen välistä.) Ohjasin Beassin jäljelle. B oli aika ihmeissään, että mikäs juttu se tää sitten on, mutta haisteli kuitenkin maata ja yritti etsiä jälkeä. Aika paljon kyseli apua ja tarvi uudestaan ohjauksen jäljelle. Ensimmäisen esineen kohdalla (jäljen puolivälissä) Beassi istui, mutta palkkasin kuitenkin siitä. (Beassille olen opettanut esineilmaisua erikseen jäljeltä ja ilmaisee menemällä maahan.) Jälki jatkui ja Beassi kyseli apua ja katseli myös Reijoa, joka kulki jokaisen koirakon mukana neuvomassa. Loppuesineen kohdalla käskin Beassin maahan palkaksi se sai rasian, jonka sisällä oli ruokaa.

Toisella kerralla purkkiradalla käskin Beassin istumaan, annoin sille hajun ja palkkasin hajun haistamisesta, minkä jälkeen kävin näyttämässä sille purkit läpi. Radalla oli taas kolme purkkia,joista yhdessä oli ihmisen haju. Sitten lähdettiin yhdessä haistelemaan. Tällä kertaa Beassi jo haisteli purkit kunnolla läpi, tajusi työntää nenun purkin sisälle ja haistaa. Palkkasin oikeasta hajusta. Uusi kierros toistui samalla tavalla: hajun haistatus :D pussista, istumaan jättö, purkkien näyttäminen ja yhdessä haistelemaan meno. Tuolloin ihmisen haju oli keskimmäisessä purkissa. Beassi haistoi hyvin ensimmäisen purkin. Toisen purkin(,jossa haju oli) haisteli vielä paremmin ja oli jo menossa maahan. Itse palkkasin ehkä hieman liian aikaisin. Sitten Reijo käski ottaa nopesti uudelleen näyttämättä purkkeja, antaa vaan uuden hajun ja ootetaan meneekö Beassi maahan. Näin tein ja menimme yhdessä purkeille haistelemaan (siis mie ohjasin ja B haisteli ). Beassi haistoi ekan purkin ja toisen, jonka kohdalla meni maahan! Eli ilmaisi oikean hajun toisella harjoituskerralla, mikä oli varmaan vahinko, sillä en kyllä tajua, miten se ois yhistäny kaksi asiaa yhtäkkiä toisiinsa :D.

Toiset jäljet tehtiin erille parkkipaikalle. Beasin jäljellä alussa ei ollut esineitä. Bea lähti jäljelle vähän vaisusti, mutta haisteli kuitenkin. Jäljen puolessa välissä olevalla esineellä käskin maahan ja palkkasin. Esineen jälkeen B vähän skarppasi. Skarppaus kesti noin kymmenisen metriä, minkä jälkeen B taas vähän haahuili ja vaikutti väsyneeltä. Jäljen viimeiset kymmenen metriä koira taas skarppasi, ja loppuesineellä käskin sen maahan. Loppupalkaksi ruokarasia.

Siirryimme takasin samalle parkkipaikalle, jossa olimme aamulla aloittaneet ja teimme koirille kolmannet jäljet. Vähän epäilin, kuinka Beassi jaksaisi vielä laittaa pienet aivoherneet töihin, mutta onneksi tehtiin kuitenkin vielä kolmas jälki.

Jäljen alussa annoin hajun pussista ja ohjasin jäljelle. Jäljen alussa oli heti esine, joten käski Beassin maahan. Palkkasin koiran ja unohin otta esineen pois maasta taskuuni. Beassihan tietenkin lysähti maahan, että tässä se esine ny on, eksie huomaa. Siitähän mie tietenki palkkasin ja kehuin, mutta muistin kuitenki ottaa esineen tällä kertaa taskuun :). Sitten päästiin jo jäljelle. Alku meni ihan ok:sti. Noin puoli metriä leveän vesilätäkön kohdalla ymmärrettävästi hukkasi jäljen, mutta etsi sen heti lätäkön jälkeen. Ihan hyvin lähti ajamaan jälkeä. Loppuesine ok. Sen jälkeen Reijo vielä sanoi, että: "Tuossa näkyy jäljentekijän kengänjäljet (oli kävellyt vesilätäkön poikki), käskepäs koira vielä jäljelle." Beassi lähti hyvin seuraamaan vielä jälkeä. Veera oli rakennuksen kulman takana piilossa ja palkkaamassa Beassin.

Päivä oli todella mukava, ja opin paljon uutta. Kotimatkalla oltiin vähän väsyneempää porukkaa, sekä koirat että ihmiset.

Kiilusilmät matkalla Tornioon

Ja kotimatkalla hieman väsyneempiä

Sunnuntaina herättiin vieläkin aikaisemmin, sillä treenit Torniossa alkoivat yhdeksältä. Aamulenkin jälkeen kävimme haimme Veeran ja Caran kyyttiin. Ilma oli erittäin sateinen ja vähän pelkäsimme, miten harjoitukset onnistuisivat, jos Torniossakin sataisi kaatamalla vettä.

Torniossa sateli hieman, ei kuitenkaan niin paljon kuin Yt:llä, ja aloitimme harjoitukset katoksen suojassa purkkiradalla. Purkkien määrää oli lisätty yhdellä. Yhdessä purkissa oli ihmisen haju ja muissa hajustamattomat tufferit. Ekalla kierroksella näytin Beassille kaikki purkit ja menimme yhdessä haistelemaan. Ohjasin Beassin jokaiselle purkille ja kehuin niiden haistamisesta. Oikean purkin haistamisesta palkkasana ja palkka. Kysyin Reijolta, odotanko, että Beassi menisi maahan oikean purkin kohdalla, kuten se oli eilen tehnyt. Reijo vastasi, ettei Beassi ollut menossa maahan, joten sitä ei tarvitse odottaa. Tärkeämpää on, että koira oppii purkilta purkille menon ja niiden tarkan haistelun. Sitten annoin Beassille udestaan hajun, ja menimme haistelemaan. Kehuin taas jokaisen purkin haistamisesta ja palkkasin oikeasta. Menimme vielä kolmannen kierroksen. Ohjasin Beassia kädellä kohti purkkeja, ja vähän se ihmetteli, että pitääkö sen haistaa hanskaa vai purkkia. Beassi hoksasi kuitenkin haistaa purkkia, kun itse ohjasin paremmin.

Kiitos kuvasta Arjalle

Toisella kerralla sunnuntaina purkkiradalla oli ruudin haju aseen hylsystä. Tämä oli selkeästi vahvempi haju, minkä huomasi monista koirista, vaikka Beassin kohdalla selkeää eroa en huomannutkaan. Töskentely jatkui innokkaana ja pienet herneet tekivät kovasti töitä.

Sunnuntain ensimmäinen jälki eli yhteensä neljäs jälki tehtiin märälle asfaltille, joten koirat eivät saaneet näköapuja. Meidän jäljelle laitettiin alku- ja loppuesine. Istutin Beassin ennen jälkeä ja annoin sille hajun. Annoin jälkikäskyn ja Beassi ilmaisi esineen itse :)! Kehuin ja palkkasin Beasssin rauhlisesti, minkä jälken jatkettiin jälkeä. Vähän B ihmetteli, kun ei saanutkaan näköapuja, mutta sitten hoksasikin avata nenun. Itselleni tämä oli vähän vaikeaa, kun ei yhtään tiennyt, missä jälki kulki. Piti vaan luottaa koiraan. Jälki kulki about puoli metriä leveän nurmikaistaleen läpi.  Beassi ei häiriintynyt tästä. Loppuesineenkin Beassi ilmaisi täysin ilman apuja. Palkaksi Beassi sai hienosta työstä rasiallisen ruokaa.

Sitten päätimme viettää kahvitauon, mutta onhan se hyvä kahvista haaveilla, kun ottaa rahat mukaan. Hups :D.

Welho jäljellä

Sunnuntain toinen jälki tehtiin erille parkkipaikalle. Maa oli ehtinyt jo kuivua hieman, joten suihkepullosta suihkutettu hajuvesi näkyi paikkapaikoin selvästi. Beassin jäljellä oli kolme esinettä. Nyt Beasssi tuli jäljelle jo sillä asenteella, että mie tiän, mitä me ollaan menossa tekemään. Annoin Beassille hajun pussista. Reijo käski ohjata Beassi jäljelle vähän vasemmasta kulmasta, joten Beasssi ilmaisi alkuesineen päinvastaiseen suuntaan jäljen kulkusuuntaan nähden. Kehuin, palkkasin ja ohjasin Beassin jatkamaan jälkeä oikeaan suuntaan. Jälki meni vähän haahuillen, mutta asfaltilla ja varsinkaan aloittelevalta koiralta ei voi odottaa yhtä tarkkaa jälkityöskentelyä kuin pellolla. Muutaman kerran annoin Beassille uudestaa vihjeen jälki, mutta useimmiten se hoksasi itse jatkaa. Jäljen päällä haistelemisesta kehuin rauhallisesti. Toisen ja kolmannen esineenkin Beassi ilmaisi hienosti ilmaan maahanmenokäskyä. Lopussa palkkasin taas ruokarasialla.

Sunnuntain kolmas ja neljäs kerta purkeilla sujui mukavasti. Tällä kertaa yhdessä purkissa ihmisen haju. Reijo vaihteli oikean hajun sisältävän purkin paikkaa, jotta koira oppii, että oikea haju voi olla missä vain.

Viikonloppu oli todella antoisa ja kouluttaja erittäin mukava ja osaava. Sai kyllä kunnon kipinän ID-jäljen ja hajuerottelun harjoitteluun, mukava vaihtelua peltojäljen ohella. Kiitos kuuluu vielä vanhemmille, jotka ahkerasti jaksoivat kuskata meitä Tornioon ja takaisin!

Keittiönnurkkatokoa

Sinne meidän treenit ovat nyt pääosin sijoittuneet, keittiönnurkkaan siis. Olemme treenanneet paikallaoloa ja noutoa. Nuoto tuli nyt uutena meän treenisuunnitelmaan. Olen aikaisemminkin aikonut opettaa noutoa, mutta koska mulla ei ole aiemmin ollut mielestäni tarpeeksi tietoa, miten lähteä ko. liiketä rakentamaan, en ole sitä aiemmin alkanut opettamaan. Joskus tammikuussa Karoliina kyseli koirakoita hänen näyttötutkintoonsa. Aluksi meinasin mennä Aapo-vehniksen kanssa, koska Karo olisi tarvinnut näyttöön seniorikoiran, mutta loppujenlopuksi päädyttiin kuitenkin siihen, että menen Beassin kanssa. Harjoiteltavaksi liikkeksi valitsimme noudon. Mulla ei ole varsinaista käsitystä, mitä tulemme siellä tekemään, mutta hauska päästä osallistumaan. Karo opiskelee Tervolassa eläintenkouluttajaksi ja hänen näyttötutkinto on toukokuun toinen päivä Pellon Rohki-hallilla. Nyt sitten vain kirjoitan itselleni muistiin, missä mennään noutoliikkeen kanssa, mitä ollaan tehty ja mitä pitää hioa.

Alotettiin harjottelu 1,5 viikoa sitten. Noutoesineeksi otin muovisen kynän, koska meillä ei ollut vielä kapulaa. Ensimmäisenä palkkasin ihan siitä, että B katsoo kynää, menee sen luokse, koskee siihen, avaa hieman suuta. Merkkisanana käytän HYVÄ-sanaa ja palkkana Beassin omaa ruokaa. Vähitellen nostin kriteeriä ja palkkasin esineen pidosta, ensin puoli sekuntia ja pikkuhiljaa aikaa pidentäen. Beassi tajusi idean nopeasti. Pidin kynää koko ajan kädessäni koiran tasolla niin, että sen oli helppo ottaa se. En laittanut esinettä maahan myöskään sen vuoksi, että Beassin kanssa on harjoiteltu esineen ilmaisua. Eli B olisi todennköisesti tarjonnut maahanmenoa esineellä, mitä en tässä halunnut. Harjoiteltiin monta kertaa päivässä tosi pieniä pätkiä. Yhdellä harjoituskerralla Beassi paineistu ja haukahti, käänsi pään pois, kun toin kynän sen ulottuville. Lopetin treenin välittömästi, koska en halua vahvistaa kyseistä mielentilaa.

Kun kynä pysyi suussa hyvin, irroitin käteni siitä. Beassi sai irroittaa esineestä HYVÄ-sanan kuultuaan. Sitten häriköin pitoa tuomalla käsiä lähelle Beassin suuta ja otin kynästä taas kiinni, mutta silloin ei saanut vielä irroittaa. Jos kynä tippui suusta ennen lupaa, sanoin "oho" ja otimma uuestaan, jotta pääsin heti palkkaamaan onnistuneesta. En palkannut, jos Beassi otti kapulan ihan takahampaisiin. Harjoittelimme myös kynään tarttumista eri korkeusilta. Laitoin kynän esim. lattian rajaan ja sieltä Beassin piti nostaa se minun käteen. Lopuksi vielä yhdistin esineen pitoon HAE-sanaa.

Tilasin Dog&Cat:ltä sorvatun 250 grammasen puisen nuotokapulan. Pääsiäisruuhkan takia tilaus viivästyi, ja nyt kapulan pitäis olla jossain postissa tulossa. Saapa nähä, koska tullee perille. Huomasin, että ohjatun kapula ois aika helppo tehä ite, joten pyysin iskää tekemään mulle sellasen. Laipat vaneerista ja keskiosa vaikka luudanvarresta, liimalla ja ruuvilla kiinni. Kätevää. Ohjatun kapula on myös kevyempi kuin tilaamani kapula, ja laipat helpottavat alkuharjoituksia.

Kun oltiin viikko harjoteltu kynällä (muovisella viivottimella, puisella voiveitselä ja pikkusen nahkapatukalla), siirryttiin ohjatun kapulaan. Mielikuvitusta kannattaa tosiaan käyttää noutoesineen valinnassa :). Alotettiin kapulan kanssa ihan alusta. Eli kapulan katsominen, koskeminen, kapulan maistaminen, puoli sekuntia pito jne. Palkkasin heittämällä namin tai antamalla sen kädestäni. Kun pito oli vakaa, irroitin käteni kapulasta. Ja taas HYVÄ:stä saa irroittaa.

Tänään alotettiin kapulan nostamisen harjottelu. Kun laitoin kapulan maahan, Beassi meni maahan ja talloi kapulaa tassuilla. Jätin tämän kaiken huomiotta, mutta jos kapulan tallominen meni vähän yli, huomautin siitä "oho" sanalla ja otin kapulan hetkeksi pois. Beassin tajutessa, ettei kapulan tallomisesta seuranut mitään, alkoi se yrittää jotain muuta. palkitsin kaikki yritykset, joissa Beassi toi kuonoa lähelle kapulaa. Pikkuhiljaa se tarjosi kapulan ottamista suuhun, koska aiemmin se oli ollut kannattavaa. Sitten Beassi alkoi jo nostaa kapulaa.

Laitoin palkan myös välillä kippoon niin, että Beassi näkee sen. Sitten kapulan nosto ja kapulan saa tiputtaa sekä syödä palkan HYVÄ-sanan jälkeen.

Luovutusasento on meillä edessä istuminen. Harjoteltiin myös kapulan pitämistä luovutusasennossa, tätä ollaan tehty myös kynällä. Eli kutsuin Beassin eteen tänne-käskyllä (itse olen polvillani, kuten kuvasta näkyy), Beassi otti kapulan suuhun, pito, HYVÄ ja palkka.

Kun kapulan nosto sujuu, alamme varmaan seuraavaksi harjoitella jonkun asennon ottamista kapula suussa. Käsken Beassin esim. istumaan, peruuttamaan tms. kapula suussa.

Kuten otsikkokin kertoo, kaikki harjoitukset on tehty sisällä. Kunhan jalkani alkaa olemaan kävelykunnossa, on aika yleistää kapulan pitoa erilaisiin ympäristöihin.

Takapäänkäytön harjoittamiseksi olen opettanut Beassille peruuttamisen, joka sujuu jo käskystä. Tarkoituksena olisi myös opettaa muita temppuja, joissa tarvitaan takapään lihaksia, jotta takapää muistetaan myös sitten seruussa :).

Paikalloloon on harjoiteltu kestoa sisällä. Pääosin ollaan treenailtu paikkamakuuta, mutta istumistakin pitäis vahvistaa. Maakuu on Beassilla vahvempi kuin istuminen.

Ilmoittauduimme ID- eli tunnistusjälkikoulutkseen, joka järjestetään 1.-3.5. Torniossa. Kouluttajana on Reijo Hynynen. Innolla odotan koulutusta :)! Perjantaina on teoriaa, lauantaina ja sunnuntaina ovat käytännön harjoitukset. Lauantaina on myös aamusta Karon näyttö, joten tulee kiireinen viikonloppu :)! Toivottavasti miun koipi pysyy mukana menossa ;).

Menneitä tapahtumia

Koko alkuvuosi 2015 on käytännössä mennyt siinä, että olen odottanut nilkkani parantumista. On ollut pitempiä jaksoja, etten ole pystynyt kävelemään. Tämä tietenkin on haitannut meän treenaamista ja lenkkeilemistä. Harmittaa hirveästi, mutta toivotaan, että nilkka kuntoutuu nopeasti ja pääsen pian elämään normaalisti. Tällä hetkellä kuljen vielä(kin!) kyynärsauvojen avulla.

Helmikuun alussa treenailtiin Veeraleenin, Veeran ja Ullan kanssa hakuilmaisuja ja kaikkea, mitä kukanenkin halusi. Aluksi otettiin henkilöryhmää, ja sitten pyysin heitä leikittämään Beassia. Vieraita se ei tosiaan arastele. Leikkivälineenä oli meän patukan tapainen karvalelu. Beassi leikki hyvin tapansa mukaisesti: Alussa sitä piti sytytellä voimakkaalla saalisärsykkeellä ja sen ote lelusta oli huono ja epävakaa. Jos lelu meni piiloon, se vaati sitä haukkumalla, ja lelun voittaessa se paineli onnessaan jonnekin kauas tappamaan saaliinsa. Luoksetulokutsun saadessaan se unohti lelun heti ja juoksi (ruuan toivossa :D) takaisin luo. Veeraleeni totesi, että "tyypillistä lapinkoiran leikkiä".

Silloin joskus koiraa hankkiessani en osannut haluta koiralta ominaisuutta nimeltä saalisvietti. Ja koska Beassin kanssa en ole pennusta pitäen vahvistanut yhdessä minun kanssa leikkimistä, ei siltä voi odottaakaan "oikeaoppista" leikkiä. Tänä vuonna olen vahvistanut (silloin, kun olen jalkani puolesta pystynyt) kahden lelun leikkiä. Beassin ollessa liinassa leikitään kahdella samanlaisella lelulla ja tehdään niin vähän toistoja, että Beassi ei kyllästy ja jää odottamaan lisää. Noin pystyn parhaiten kontrolloimaan leikkiä ja vahvistamaan lelun tarjoamista. Tätä ollaan tehty kotipihalla erikseen tottiksista. Muutaman kerran ehdimme myös leikkimään häiriössä huonolla tuloksella. Beassia ei kiinnostanut ja alkoi vilkuilemaan muualle, olisiko missään mitään kiinnostavampaa. Tästä opinkin taas, mitä seuraavan koiran kanssa tekee erilailla ja mm. mihin seuraavaa koiraa hankkiessa kiinnittää (älkää ymmärtäkö väärin, en ole hankkimssa toista koiraa).

Toisella kierroksella harjoiteltiinkin itse ilmaisuja. Veeraleeni haukutti Beassia ja palkaksi annettiin ruokaa. Kun tämä sujui hyvin, mie otin Beassin kiinni, molari hetsasi B:tä ja juoksi vähän kauemmas. Sitten päästin Beassin molarin perään UKKO-sanalla. Vähitellen molari meni piiloon ja vaihdeltiin molaria. Aluksi palkkapurkki oli  molarin käsissä edessä, sitten vähitellen sivussa toisessa kädessä. Tietääkö lappalainen mitään parempaa, kuin ihanien ihmisten haukkuminen ja kun siitä saa vielä kissanruokaa palkaksi?

Kun kaikki koirat olivat saaneet tehdä jotain, jäimme vielä pitkäksi aikaa juttelemaan, joten käytännössä koko lauantai kului siinä. Kun ilta alkoi hämärtyä ja sormet ja varpaat olivat tarpeeksi jäässä, päätimme lähteä kotiin. Beassi ja Cara olivat meän auton takakontissa silloin, kun ei ollut niiden vuoro treenata. Yllättävän hyvin Bestiksillä sujui ahtaassa takakontissa ;).

Jälkeenpäin ollaan harjoiteltu Veeran ja Caran kanssa ilmaisuja pari kertaa. Tähän liitettiin jo hallinta, eli molari hetsaa koiraa --> koira kiihtyy --> molari juoksee piiloon --> koira käsketään istumaan ja kontaktiin --> koira päästetään maalimiehelle eli molarille. Koitettiin noudattaa Veeraleenin ohjeita, Toivottavasti ei menny meän treenit ihan päin honkia :D.

Ystävänpäivänä käytiin Pellossa avoimissa tokovuorossa treenaamassa. Oli kyllä luksusta treenata sisällä hallissa, kun ei tarvinnut jäädyttää sormia taikka tihrustella pimeässä, että kattooko se koira ny varmasti silmiin :). Beassi oli käynyt hallissa muistaakseni kerran aikaisemmin, mutta ei ihmetellyt paikkaa kummemmin. Alotettiin ryhmäpaikkiksella. Pidin etäisyyden lyhyenä ja palkkasin välissä. Reenattiin myös seuruuta, maajäävää, seisomista, luoksaria ja hyppyä. Taukoja toki pidettiin. Treeniseurana meillä oli Minna&briardit, Suvi ja Nemo sekä Raisa ja Martta. Tosi mukavaa oli ja Beassi teki hienosti. Autottomana pitää kerjätä vanhemmilta kyytiä, joten Rohki-hallille päästään vain satunnaisesti reenaamaan.

Viikon päästä tuosta suunattiin taas Pelloon. (Kiitos äidille kyytistä:)). Sillä kertaa oli vuorossa näyttelyt. Kehässä meni mukavasti ja Beassi sai näköisensä arvostelun ja yllätyksekseni EH:n. Sitten pyörähettiin vielä uuestaan kehässä ja sijoitutiin kilpailuluokan neljnneksi (JUK4). Tähän on hyvä jättää Beassin näyttelyt toistaiseksi. Sen jälkeen oli vuorossa se tärkeämpi asia eli polvitarkki ja B:n polvet on priimaa eli 0/0! Jes :)! Nyt vielä tämän kevään/ kesän aikana lonkat ja kyynärät.



Beassin kolmannet juoksut alko 18. maaliskuuta ja tiputtelu loppui viime viikon sunnuntaina. Ihan kätevää, että  juoksut oli nyt, kun olen kipeä. Jossain vaiheessa aion varmaan viedä sen sterilointiin, kun sillä ei ole kuitenkaan pentuja tarkoitus teettää.

Kolmisen viikkoa sitten olin tetissä Hallin Herkkupuodissa. Yhtenä päivänä meillä oli rotuesittelyssä suomenlapinkoira ja Beassi oli sen päivän kaupalla. Ihan hyvin meni ja Beassi oli päivän jälkeen tosi väsynyt.

Tässäpä vähän menneitä tapahtumia, kun en ole niitä aiemmin blogiin asti jaksanut kirjoittaa.

Haaste

Meidät oli haastettu 11 kysymyksen ja 11 vastauksen haasteeseen. Huomasin haasteen vasta äsken ja yritänpä nyt vastailla jotain ;).


1. Kolme mahdollisimman täydellisesti koirille pyhitettyä paikkaa tai aluetta kotonasi?

Meillä kotona ei varsinaisesti ole mitään paikkaa, joka olisi täysin Beassille omistettu. Beassin häkki nyt on sellainen, johon kukaan muu tuskin ahtautuu ;), mutta nailonhäkki on pääasiallisesti autossa ja tietty esim. leireillä mukana.

2. Onko kotonasi paikkoja, joihin koirat eivät missään nimessä saa tulla?

On. Vanhempien sänky. Eikä B saunassakaan oleskele. Sitä ei ole siltä mitenkään kielletty. Ovelta on vain todennut, että järettömän kuuma, ei kiitos.

3. Lempipuuhasi koiran kanssa?

Vaikea päättää. Kaikenlainen trenaaminen kuuluu meidän lempipuuhiin. Jäljestys ja toko sekä satunnaisesti temppujen opettelu. Tietenkin luonnossa lenkkeily on mukavaa ja varsinkin hyvässä seurassa :).

4. Lempipuuhasi ilman koiraa?

Hmm. Liikunta ja hyvien kirjojen lukeminen.

Beassi ja pienoismalli :) Kiitos Heidille

Nurkkavahti

5. Onnea on...

Ystävä, joka on aina valmis tekemään jotain yhdessä. Se, joka lähtee hymyssä suin hyppimään rapalmmikoissa syksyn sateissa, etsimään pellolta ruokaa(ja mun hajua) räntäsateessa, vääntämään tokoa paukkupakkasella ja se, joka painaa märän kuonon syliini, kun tuntuu, että kaikki vastustaa.

Muistoja viime kesältä :)

6. Haaveilen...

Siitä, että jalkani parantuisi täysin terveeksi ja pääsisin lenkkeilemään ja treenaamaan kunnolla niin paljon kuin huvittaa, ilman, että nilkaa tarvisi koko ajan varoa. On masentavaa katsoa, kun muut menevät ja tulevat ja itse makaa sängynpohjalla kylmäpakkauksilla vuorattu koipi kohti kattoa. Haaveileen myös eläintenkouluttajakoulutuksesta ja mahdollisesti ammatista elukoitten, erityisesti koirien parissa.


7.Iloitsen...
Kun näen, että koira nauttii yhdessä ihmisen kanssa tekemisestä. Iloitsen, kun huomaan, että koira on täysillä hommassa mukana ja tekee, koska saa tehdä, ei siksi, että pitää tehdä.

8.Tulen surulliseksi, kun...

Näen koiria, joiden elämä on olla ulkona häkissä, haukkua ohikulkijoita ja syödä ne ruuantähteet, joita ehkä sattuu kerran päivässä saamaan. Ja kun kuulen koirista, jotka ovat aiheuttaneet pahaa jälkeä muille viattomille. Miksi ihmiset yleensä ottavat koiran, jos ei ole varaa ruokaan, eläinlääkärikuluihin jne., kunnolla aikaa panostaa koiraan ja ylipäätään tarpeeksi tietoa ja taitoa kouluttaa koira kutakuinkin yhteiskuntakelpoiseksi, jolloin sekä koiralla itselään että omistajalla ja ympäristöllä on hyvä olla?


9.Toisissa koiraihmisissä ärsyttää..

Kyllä me kotona osataan. Kyllä se tekee, kun se haluaa, jos haluaa. Monesti näkee ihmisiä, jotka eivät itse tee mitään sen eteen, että koira käyttäyisi toisin. Jotkut jopa hakeutuvat kursseille kouluttajan oppiin hakemaan neuvoja, joita eivät kuitenkaan ole valmiita noudattaamaan, edes kokeilemaan. Koiralta ei voi vaatia sellaista, mitä sille ei ole edes opetettu. Varsinkin, jos ihminen purkaa omasta osaamattomuudestaan aiheutunutta kiukkua koiraan. Se ärsyttä myös, kun puhutaan aivan toista, mitä oikeasti tehdään.

10. Fiiliksesi juuri nyt?

Yhdellä sanalla: väsynyt.

11. Mielestäsi parhaiten onnistunut postauksesi?

No niitä ei kyllä montaa ole :D. Ehkä kuvapostaus viime vuodelta. Siinä ei ole yhtään tekstiä, jota voisi jälkeenpäin lukea ja kauhistella, että mitä ihmettä sitä on oikein kirjoittanut ja vielä julkisesti ;D.

Ei tää kaulapanta ei yhtää kurista, mun karvat vaan hämää

Olen tylsä, enkä haasta ketään, mutta jos joku tätä sattuu lukemaan, niin vastatkoon hän näihin samoihin kysymyksiin Kiitos haasteesta Raitamonstereille :).