Keittiönnurkkatokoa

Sinne meidän treenit ovat nyt pääosin sijoittuneet, keittiönnurkkaan siis. Olemme treenanneet paikallaoloa ja noutoa. Nuoto tuli nyt uutena meän treenisuunnitelmaan. Olen aikaisemminkin aikonut opettaa noutoa, mutta koska mulla ei ole aiemmin ollut mielestäni tarpeeksi tietoa, miten lähteä ko. liiketä rakentamaan, en ole sitä aiemmin alkanut opettamaan. Joskus tammikuussa Karoliina kyseli koirakoita hänen näyttötutkintoonsa. Aluksi meinasin mennä Aapo-vehniksen kanssa, koska Karo olisi tarvinnut näyttöön seniorikoiran, mutta loppujenlopuksi päädyttiin kuitenkin siihen, että menen Beassin kanssa. Harjoiteltavaksi liikkeksi valitsimme noudon. Mulla ei ole varsinaista käsitystä, mitä tulemme siellä tekemään, mutta hauska päästä osallistumaan. Karo opiskelee Tervolassa eläintenkouluttajaksi ja hänen näyttötutkinto on toukokuun toinen päivä Pellon Rohki-hallilla. Nyt sitten vain kirjoitan itselleni muistiin, missä mennään noutoliikkeen kanssa, mitä ollaan tehty ja mitä pitää hioa.

Alotettiin harjottelu 1,5 viikoa sitten. Noutoesineeksi otin muovisen kynän, koska meillä ei ollut vielä kapulaa. Ensimmäisenä palkkasin ihan siitä, että B katsoo kynää, menee sen luokse, koskee siihen, avaa hieman suuta. Merkkisanana käytän HYVÄ-sanaa ja palkkana Beassin omaa ruokaa. Vähitellen nostin kriteeriä ja palkkasin esineen pidosta, ensin puoli sekuntia ja pikkuhiljaa aikaa pidentäen. Beassi tajusi idean nopeasti. Pidin kynää koko ajan kädessäni koiran tasolla niin, että sen oli helppo ottaa se. En laittanut esinettä maahan myöskään sen vuoksi, että Beassin kanssa on harjoiteltu esineen ilmaisua. Eli B olisi todennköisesti tarjonnut maahanmenoa esineellä, mitä en tässä halunnut. Harjoiteltiin monta kertaa päivässä tosi pieniä pätkiä. Yhdellä harjoituskerralla Beassi paineistu ja haukahti, käänsi pään pois, kun toin kynän sen ulottuville. Lopetin treenin välittömästi, koska en halua vahvistaa kyseistä mielentilaa.

Kun kynä pysyi suussa hyvin, irroitin käteni siitä. Beassi sai irroittaa esineestä HYVÄ-sanan kuultuaan. Sitten häriköin pitoa tuomalla käsiä lähelle Beassin suuta ja otin kynästä taas kiinni, mutta silloin ei saanut vielä irroittaa. Jos kynä tippui suusta ennen lupaa, sanoin "oho" ja otimma uuestaan, jotta pääsin heti palkkaamaan onnistuneesta. En palkannut, jos Beassi otti kapulan ihan takahampaisiin. Harjoittelimme myös kynään tarttumista eri korkeusilta. Laitoin kynän esim. lattian rajaan ja sieltä Beassin piti nostaa se minun käteen. Lopuksi vielä yhdistin esineen pitoon HAE-sanaa.

Tilasin Dog&Cat:ltä sorvatun 250 grammasen puisen nuotokapulan. Pääsiäisruuhkan takia tilaus viivästyi, ja nyt kapulan pitäis olla jossain postissa tulossa. Saapa nähä, koska tullee perille. Huomasin, että ohjatun kapula ois aika helppo tehä ite, joten pyysin iskää tekemään mulle sellasen. Laipat vaneerista ja keskiosa vaikka luudanvarresta, liimalla ja ruuvilla kiinni. Kätevää. Ohjatun kapula on myös kevyempi kuin tilaamani kapula, ja laipat helpottavat alkuharjoituksia.

Kun oltiin viikko harjoteltu kynällä (muovisella viivottimella, puisella voiveitselä ja pikkusen nahkapatukalla), siirryttiin ohjatun kapulaan. Mielikuvitusta kannattaa tosiaan käyttää noutoesineen valinnassa :). Alotettiin kapulan kanssa ihan alusta. Eli kapulan katsominen, koskeminen, kapulan maistaminen, puoli sekuntia pito jne. Palkkasin heittämällä namin tai antamalla sen kädestäni. Kun pito oli vakaa, irroitin käteni kapulasta. Ja taas HYVÄ:stä saa irroittaa.

Tänään alotettiin kapulan nostamisen harjottelu. Kun laitoin kapulan maahan, Beassi meni maahan ja talloi kapulaa tassuilla. Jätin tämän kaiken huomiotta, mutta jos kapulan tallominen meni vähän yli, huomautin siitä "oho" sanalla ja otin kapulan hetkeksi pois. Beassin tajutessa, ettei kapulan tallomisesta seuranut mitään, alkoi se yrittää jotain muuta. palkitsin kaikki yritykset, joissa Beassi toi kuonoa lähelle kapulaa. Pikkuhiljaa se tarjosi kapulan ottamista suuhun, koska aiemmin se oli ollut kannattavaa. Sitten Beassi alkoi jo nostaa kapulaa.

Laitoin palkan myös välillä kippoon niin, että Beassi näkee sen. Sitten kapulan nosto ja kapulan saa tiputtaa sekä syödä palkan HYVÄ-sanan jälkeen.

Luovutusasento on meillä edessä istuminen. Harjoteltiin myös kapulan pitämistä luovutusasennossa, tätä ollaan tehty myös kynällä. Eli kutsuin Beassin eteen tänne-käskyllä (itse olen polvillani, kuten kuvasta näkyy), Beassi otti kapulan suuhun, pito, HYVÄ ja palkka.

Kun kapulan nosto sujuu, alamme varmaan seuraavaksi harjoitella jonkun asennon ottamista kapula suussa. Käsken Beassin esim. istumaan, peruuttamaan tms. kapula suussa.

Kuten otsikkokin kertoo, kaikki harjoitukset on tehty sisällä. Kunhan jalkani alkaa olemaan kävelykunnossa, on aika yleistää kapulan pitoa erilaisiin ympäristöihin.

Takapäänkäytön harjoittamiseksi olen opettanut Beassille peruuttamisen, joka sujuu jo käskystä. Tarkoituksena olisi myös opettaa muita temppuja, joissa tarvitaan takapään lihaksia, jotta takapää muistetaan myös sitten seruussa :).

Paikalloloon on harjoiteltu kestoa sisällä. Pääosin ollaan treenailtu paikkamakuuta, mutta istumistakin pitäis vahvistaa. Maakuu on Beassilla vahvempi kuin istuminen.

Ilmoittauduimme ID- eli tunnistusjälkikoulutkseen, joka järjestetään 1.-3.5. Torniossa. Kouluttajana on Reijo Hynynen. Innolla odotan koulutusta :)! Perjantaina on teoriaa, lauantaina ja sunnuntaina ovat käytännön harjoitukset. Lauantaina on myös aamusta Karon näyttö, joten tulee kiireinen viikonloppu :)! Toivottavasti miun koipi pysyy mukana menossa ;).

Menneitä tapahtumia

Koko alkuvuosi 2015 on käytännössä mennyt siinä, että olen odottanut nilkkani parantumista. On ollut pitempiä jaksoja, etten ole pystynyt kävelemään. Tämä tietenkin on haitannut meän treenaamista ja lenkkeilemistä. Harmittaa hirveästi, mutta toivotaan, että nilkka kuntoutuu nopeasti ja pääsen pian elämään normaalisti. Tällä hetkellä kuljen vielä(kin!) kyynärsauvojen avulla.

Helmikuun alussa treenailtiin Veeraleenin, Veeran ja Ullan kanssa hakuilmaisuja ja kaikkea, mitä kukanenkin halusi. Aluksi otettiin henkilöryhmää, ja sitten pyysin heitä leikittämään Beassia. Vieraita se ei tosiaan arastele. Leikkivälineenä oli meän patukan tapainen karvalelu. Beassi leikki hyvin tapansa mukaisesti: Alussa sitä piti sytytellä voimakkaalla saalisärsykkeellä ja sen ote lelusta oli huono ja epävakaa. Jos lelu meni piiloon, se vaati sitä haukkumalla, ja lelun voittaessa se paineli onnessaan jonnekin kauas tappamaan saaliinsa. Luoksetulokutsun saadessaan se unohti lelun heti ja juoksi (ruuan toivossa :D) takaisin luo. Veeraleeni totesi, että "tyypillistä lapinkoiran leikkiä".

Silloin joskus koiraa hankkiessani en osannut haluta koiralta ominaisuutta nimeltä saalisvietti. Ja koska Beassin kanssa en ole pennusta pitäen vahvistanut yhdessä minun kanssa leikkimistä, ei siltä voi odottaakaan "oikeaoppista" leikkiä. Tänä vuonna olen vahvistanut (silloin, kun olen jalkani puolesta pystynyt) kahden lelun leikkiä. Beassin ollessa liinassa leikitään kahdella samanlaisella lelulla ja tehdään niin vähän toistoja, että Beassi ei kyllästy ja jää odottamaan lisää. Noin pystyn parhaiten kontrolloimaan leikkiä ja vahvistamaan lelun tarjoamista. Tätä ollaan tehty kotipihalla erikseen tottiksista. Muutaman kerran ehdimme myös leikkimään häiriössä huonolla tuloksella. Beassia ei kiinnostanut ja alkoi vilkuilemaan muualle, olisiko missään mitään kiinnostavampaa. Tästä opinkin taas, mitä seuraavan koiran kanssa tekee erilailla ja mm. mihin seuraavaa koiraa hankkiessa kiinnittää (älkää ymmärtäkö väärin, en ole hankkimssa toista koiraa).

Toisella kierroksella harjoiteltiinkin itse ilmaisuja. Veeraleeni haukutti Beassia ja palkaksi annettiin ruokaa. Kun tämä sujui hyvin, mie otin Beassin kiinni, molari hetsasi B:tä ja juoksi vähän kauemmas. Sitten päästin Beassin molarin perään UKKO-sanalla. Vähitellen molari meni piiloon ja vaihdeltiin molaria. Aluksi palkkapurkki oli  molarin käsissä edessä, sitten vähitellen sivussa toisessa kädessä. Tietääkö lappalainen mitään parempaa, kuin ihanien ihmisten haukkuminen ja kun siitä saa vielä kissanruokaa palkaksi?

Kun kaikki koirat olivat saaneet tehdä jotain, jäimme vielä pitkäksi aikaa juttelemaan, joten käytännössä koko lauantai kului siinä. Kun ilta alkoi hämärtyä ja sormet ja varpaat olivat tarpeeksi jäässä, päätimme lähteä kotiin. Beassi ja Cara olivat meän auton takakontissa silloin, kun ei ollut niiden vuoro treenata. Yllättävän hyvin Bestiksillä sujui ahtaassa takakontissa ;).

Jälkeenpäin ollaan harjoiteltu Veeran ja Caran kanssa ilmaisuja pari kertaa. Tähän liitettiin jo hallinta, eli molari hetsaa koiraa --> koira kiihtyy --> molari juoksee piiloon --> koira käsketään istumaan ja kontaktiin --> koira päästetään maalimiehelle eli molarille. Koitettiin noudattaa Veeraleenin ohjeita, Toivottavasti ei menny meän treenit ihan päin honkia :D.

Ystävänpäivänä käytiin Pellossa avoimissa tokovuorossa treenaamassa. Oli kyllä luksusta treenata sisällä hallissa, kun ei tarvinnut jäädyttää sormia taikka tihrustella pimeässä, että kattooko se koira ny varmasti silmiin :). Beassi oli käynyt hallissa muistaakseni kerran aikaisemmin, mutta ei ihmetellyt paikkaa kummemmin. Alotettiin ryhmäpaikkiksella. Pidin etäisyyden lyhyenä ja palkkasin välissä. Reenattiin myös seuruuta, maajäävää, seisomista, luoksaria ja hyppyä. Taukoja toki pidettiin. Treeniseurana meillä oli Minna&briardit, Suvi ja Nemo sekä Raisa ja Martta. Tosi mukavaa oli ja Beassi teki hienosti. Autottomana pitää kerjätä vanhemmilta kyytiä, joten Rohki-hallille päästään vain satunnaisesti reenaamaan.

Viikon päästä tuosta suunattiin taas Pelloon. (Kiitos äidille kyytistä:)). Sillä kertaa oli vuorossa näyttelyt. Kehässä meni mukavasti ja Beassi sai näköisensä arvostelun ja yllätyksekseni EH:n. Sitten pyörähettiin vielä uuestaan kehässä ja sijoitutiin kilpailuluokan neljnneksi (JUK4). Tähän on hyvä jättää Beassin näyttelyt toistaiseksi. Sen jälkeen oli vuorossa se tärkeämpi asia eli polvitarkki ja B:n polvet on priimaa eli 0/0! Jes :)! Nyt vielä tämän kevään/ kesän aikana lonkat ja kyynärät.



Beassin kolmannet juoksut alko 18. maaliskuuta ja tiputtelu loppui viime viikon sunnuntaina. Ihan kätevää, että  juoksut oli nyt, kun olen kipeä. Jossain vaiheessa aion varmaan viedä sen sterilointiin, kun sillä ei ole kuitenkaan pentuja tarkoitus teettää.

Kolmisen viikkoa sitten olin tetissä Hallin Herkkupuodissa. Yhtenä päivänä meillä oli rotuesittelyssä suomenlapinkoira ja Beassi oli sen päivän kaupalla. Ihan hyvin meni ja Beassi oli päivän jälkeen tosi väsynyt.

Tässäpä vähän menneitä tapahtumia, kun en ole niitä aiemmin blogiin asti jaksanut kirjoittaa.

Haaste

Meidät oli haastettu 11 kysymyksen ja 11 vastauksen haasteeseen. Huomasin haasteen vasta äsken ja yritänpä nyt vastailla jotain ;).


1. Kolme mahdollisimman täydellisesti koirille pyhitettyä paikkaa tai aluetta kotonasi?

Meillä kotona ei varsinaisesti ole mitään paikkaa, joka olisi täysin Beassille omistettu. Beassin häkki nyt on sellainen, johon kukaan muu tuskin ahtautuu ;), mutta nailonhäkki on pääasiallisesti autossa ja tietty esim. leireillä mukana.

2. Onko kotonasi paikkoja, joihin koirat eivät missään nimessä saa tulla?

On. Vanhempien sänky. Eikä B saunassakaan oleskele. Sitä ei ole siltä mitenkään kielletty. Ovelta on vain todennut, että järettömän kuuma, ei kiitos.

3. Lempipuuhasi koiran kanssa?

Vaikea päättää. Kaikenlainen trenaaminen kuuluu meidän lempipuuhiin. Jäljestys ja toko sekä satunnaisesti temppujen opettelu. Tietenkin luonnossa lenkkeily on mukavaa ja varsinkin hyvässä seurassa :).

4. Lempipuuhasi ilman koiraa?

Hmm. Liikunta ja hyvien kirjojen lukeminen.

Beassi ja pienoismalli :) Kiitos Heidille

Nurkkavahti

5. Onnea on...

Ystävä, joka on aina valmis tekemään jotain yhdessä. Se, joka lähtee hymyssä suin hyppimään rapalmmikoissa syksyn sateissa, etsimään pellolta ruokaa(ja mun hajua) räntäsateessa, vääntämään tokoa paukkupakkasella ja se, joka painaa märän kuonon syliini, kun tuntuu, että kaikki vastustaa.

Muistoja viime kesältä :)

6. Haaveilen...

Siitä, että jalkani parantuisi täysin terveeksi ja pääsisin lenkkeilemään ja treenaamaan kunnolla niin paljon kuin huvittaa, ilman, että nilkaa tarvisi koko ajan varoa. On masentavaa katsoa, kun muut menevät ja tulevat ja itse makaa sängynpohjalla kylmäpakkauksilla vuorattu koipi kohti kattoa. Haaveileen myös eläintenkouluttajakoulutuksesta ja mahdollisesti ammatista elukoitten, erityisesti koirien parissa.


7.Iloitsen...
Kun näen, että koira nauttii yhdessä ihmisen kanssa tekemisestä. Iloitsen, kun huomaan, että koira on täysillä hommassa mukana ja tekee, koska saa tehdä, ei siksi, että pitää tehdä.

8.Tulen surulliseksi, kun...

Näen koiria, joiden elämä on olla ulkona häkissä, haukkua ohikulkijoita ja syödä ne ruuantähteet, joita ehkä sattuu kerran päivässä saamaan. Ja kun kuulen koirista, jotka ovat aiheuttaneet pahaa jälkeä muille viattomille. Miksi ihmiset yleensä ottavat koiran, jos ei ole varaa ruokaan, eläinlääkärikuluihin jne., kunnolla aikaa panostaa koiraan ja ylipäätään tarpeeksi tietoa ja taitoa kouluttaa koira kutakuinkin yhteiskuntakelpoiseksi, jolloin sekä koiralla itselään että omistajalla ja ympäristöllä on hyvä olla?


9.Toisissa koiraihmisissä ärsyttää..

Kyllä me kotona osataan. Kyllä se tekee, kun se haluaa, jos haluaa. Monesti näkee ihmisiä, jotka eivät itse tee mitään sen eteen, että koira käyttäyisi toisin. Jotkut jopa hakeutuvat kursseille kouluttajan oppiin hakemaan neuvoja, joita eivät kuitenkaan ole valmiita noudattaamaan, edes kokeilemaan. Koiralta ei voi vaatia sellaista, mitä sille ei ole edes opetettu. Varsinkin, jos ihminen purkaa omasta osaamattomuudestaan aiheutunutta kiukkua koiraan. Se ärsyttä myös, kun puhutaan aivan toista, mitä oikeasti tehdään.

10. Fiiliksesi juuri nyt?

Yhdellä sanalla: väsynyt.

11. Mielestäsi parhaiten onnistunut postauksesi?

No niitä ei kyllä montaa ole :D. Ehkä kuvapostaus viime vuodelta. Siinä ei ole yhtään tekstiä, jota voisi jälkeenpäin lukea ja kauhistella, että mitä ihmettä sitä on oikein kirjoittanut ja vielä julkisesti ;D.

Ei tää kaulapanta ei yhtää kurista, mun karvat vaan hämää

Olen tylsä, enkä haasta ketään, mutta jos joku tätä sattuu lukemaan, niin vastatkoon hän näihin samoihin kysymyksiin Kiitos haasteesta Raitamonstereille :).